Selviytymis moodista luovuuteen
23.5.24
Luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa. Huomaan heti tyhjyyden ajatuksissani, kun käytännön asiat ja elämän realiteetit valtaavat aikaa sekä energiaa. On liki mahdotonta tuottaa luovaa ajattelua tai tekstiä kun mieli askartelee jatkuvasti käytännön tasolla. Juuri siksi, aamu on normaalisti parasta aikaa purkaa ajatuksia, kun yöunen aikana aivot on edes hetkeksi päässeet lepotilaan.
Nyt kun yötkin ovat olleet rikkonaisia lasten sairastaessa ja eikä viimeyönä omakaan olo ollut kummoinen, palauttava yöunikin on jäänyt olemattomaksi. Ja sen kyllä huomaa heti. Kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään, päätösten teko vaikeutuu, yleisesti ajatus takkuaa eikä sellaiseen flow-tilaan työn teossa pääse kyllä millään. Silloin on hyvä olla itselleen armollinen eikä vaatia liikoja.
Tänään en vaadi itseltäni paljon. Teen sen mikä on pakko ja varaan siihenkin enemmän aikaa.Ehdin kyllä terveenä ja levänneenä hoitaa sitten ne kiireettömät jutut.
Muistan kuinka kaipasin kirjoittamista kun lapset olivat pieniä. Mutta mitään ei oikein syntynyt. Minun luovuus syntyy levossa ja tilassa. Jos elämä on kovin täyttä, portit jotenkin vaan sulkeutuu. Järki ja käytännöllisyys valtaa alaa ja luovuus jää taka-alalle. Tuolloin kirjoittelin vähän kalenteria ja juttuja jotka liittyivät sen hetkiseen arkeen. Vähän niinkuin tekohengityksenä siihen saakka, kunnes tilaa taas tulisi lisää.
Nyt kun alan miettimään, olen koko nuoruus-ja aikuisuusikäni ollut melko ”kiireinen”. Pääpaino on ollut työnteossa ja selviytymisessä. Olen ollut paljon toisia varten ja suorittanut elämää. Oikeastaan vasta nyt, keski-iässä olen alkanut hoksata että kaipaan kipeästi sitä tilaa. Tilaa luoda. Tilaa tutkia kuka olen ja mitä oikeastaan haluan. Ehkäpä aika on pian kypsä sille, kuka haluan olla nyt. Ja ehkäpä pian on myös aika vaihtaa paino suorittamisesta luovuuteen.
Huomaan että tarve selviytymis moodista elämästä nauttimiseen on kasvanut pian vastustamattomaksi. Ja ei, kyse ei ole siitä, että heittäisi hanskat tiskiin, lopettaisi työnteon kokonaan. Vaan omasta asenteesta elämää kohtaan. On taas aika tarkistaa omat arvot ja se, elääkö arkeaan niiden raameissa.
Siinäpä minulle pohtimista tähän päivään.
Rakkaudella ❤