5.5.25 Valkea valo värisyttää luomien läpi, silmiä avautumaan. Uh, ei vielä. Mikä päivä nyt on? Sunnuntai. Jes! Ihanaa, ei tartte nousta vielä. Mutta paljonkohan kello on? Kun mua kyllä jo pissittää, niin mä joudun kuitenkin nousemaan vessaan. Kello on 7. 20, katoin sen puhelimesta joka …
20.11.24 Jostain on aloitettava. Aloitan tästä päivästä. Heräsin ilman herätyskelloa. Laitan herätyksen aina 05.10. Herään yleensä itsestään, ennen kuin kello on viittä. Jos elämässä kaikki on kohdallaan, herään kiitollisena, hymyillen. Jos jokin asia on vinossa, herään huolestuneena, väsyneenä. Olen sellainen huolen kantaja välillä. Tänään heräsin …
19.9.2024
Olen kaivannut kipeästi kirjoittamista. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, luovuus vaatii tilaa. Tai ainakin minun luovuus vaatii tyhjää tilaa. Kesä, valo ja valtava määrä energiaa… Kesä ei ole tyhjää tilaa saati aikaa tässä elämäni hetkessä.
Syksyllä oli yllättävän vaikea palata omaan tilaan. Ottaa aikaa itselleen ja palata omien ajatusten pariin. Toisaalta, on niin paljon ihan huikeita asioita joita haluaisin tehdä, etten tiedä mistä aloittaisin tai mitä valitsisin. Ja niin rajallisesti aikaa.
Haluaisin kirjoittaa, sanoittaa ajatuksia ja ihan tavan juttuja. Toisaalta tahtoisin kirjoittaa kirjan. Uppoutua täysin toiseen maailmaan tai luoda sellaisen. Haluaisin saada ihmiset tuntemaan. Itkemään nauramaan ja havahtumaan johonkin, jota juuri heidän tulisi nyt huomata. Haluaisin sanoillani parantaa.
Haluaisin hoitaa. Syventää oppejani ja vahvistaa yhteyttä. Haluaisin Reiki-energialla auttaa ja hoitaa ihmisiä, eläimiä, äitimaata, kaikkea ja kaikkeutta, mennyttä, tulevaa ja tätä hetkeä. Haluaisin ihanassa energiassa lepäävän hoitohuoneen, johon olisi aina turva palata. Haluaisin kulkea ympäri maailmaa ihanaa rakkaudellista energiaa kanavoimassa.
Haluaisin opetella ja tutkia niin monia asioita. Henkisen polun kiehtovimpia asioita on, että tutkimista ja tuntemista on loputtomasti. Polku on itse määränpää. Mitään kiirettä perille ei ole koska olet aina juuri oikeassa paikassa.
Rakastan olla kotona. Haluaisin viettää aikaa kotona puuhastellen. Ja samaan aikaan, haluaisin reissata upeissa paikoissa joita tämä maapallo on pullollaan. Haluaisin piipahtaa tyttärieni luona brunssilla ja äitini luona iltalenkillä. Sauna ilta siskoni saunan lauteilla ja aamupala mieheni kanssa tunturipuron varrella.
Haluaisin oman piilopirtin pohjoisesta, tiettömän tien takaa, lammen rannasta. Haluaisin kaupunki asunnon, jossa lämmin vesi tulee harrasta, puita kantamatta.
Haluaisin kutoa loputtomiin kauniita värejä pehmeiksi neuleiksi, jokaiseen silmukkaan kanavoida rajattomasti rakkautta ja sitten piipahtaa tekeleeni viemään pitäjälleen.
Haluaisin tehdä ihanan terveellistä, hyvää tekevää ruokaa ja ravita itseäni ja muita, jotta kaikki voisimme hyvin. Haluaisin hoitaa arvokasta kehoani niin kehon kuin mielen ravinnolla. Haluaisin meditoida, käydä energiahoidoissa, äänimalja hoidoissa ja shamaanilla. Haluaisin joka aamuisen lenkin, jumpan ja avannon. Haluaisin käydä jooga-ja pilates tunnilla.
Haluaisin viettää aikaa rakkaimpieni kanssa. Olla heille läsnä, jutella, kuunnella, tukea ja ymmärtää. Haluaisin hassutella ja nauraa heidän kanssaan. Maha kippurassa, jotta me kaikki elettäisiin yhdessä ainakin 100-vuotiaiksi.
Ja Haluaisin omaa aikaa. Olla. Hengittää. Kuulla.Tuntea. Kirjoittaa.
Niin mieletön upea elämä. Niin paljon ihania asioita joista haaveilla. Ja kuitenkin, onni on juuri tässä. Tässä hetkessä. Näissä sanoissa.. En tarvitse mitään noista asioista. Loppuviimein en niitä tarvitse ollakseni onnellinen. Minulla on jo kaikki. Kiitollisuus, kaikesta uskomattoman upeasta jota jo olen elämääni saanut. Se riittää…
Mutta on ihan huippua haaveilla ja haluta asioita jotka kutkuttaa sun mieltä. Välillä kutsuu niin ettei muuta tahdo kuulla.
Vaatii rohkeutta sanoa, että haluaa jotain upeaa. Vaatii suurta rakkautta seisoa selkä suorana ja avata käsivartensa ja ottaa vastaan kaikki se hyvä joka vaan odottaa tilaa tipahtaa sun syliin.
Ja ei se itsestään siihen tipu. Vaatii rehellisyyttä löytää asiat, joita oikeasti elämäänsä haluaa.Vaatii sinnikkyyttä yrittää ja huomata että; Eiku! Emmä tätä halunnutkaan. Ja silti yrittää uutta juttua. Vaatii rohkeutta ja luonteenlujuutta päästää irti jostain asioista jotka ei palvele enää. Luopua vanhasta ja opetella uusia toimintatapoja. Vaatii avointa mieltä nähdä ne hetket, jossa voit valita suunnata kohti sun unelmia. Ja kun sä teet sitä työtä niin kyllä, lopulta sille hyvälle, upeelle ja unelmalle on tilaa, tipahtaa sun syliin.
Mie siis uskon haaveiden, unelmien, rukousten ja manifestoinnin voimaan. Ja uskon, että silti se oot sie itte, joka sun elämää ohjaa. Sulla on vapaa tahto. Sie päätät. Mutta huhhuh että toisinaan. .on vaikea päättää. Niin paljon uskomattomia asioita ja niin lyhyt hetki tässä elämässä.
Ja niin vähän aikaa vuorokaudessa.
Laskin ja kellotin pari mun tavallista päivää. Käytännössä, jos en ollenkaan käy puhelimella, saan 2 tuntia lisäaikaa mun päiviin omalle tekemiselle. Mutta koska luovuus ei toimi niin, vaan se vaatii myös sen tyhjän tilan, niin jostain olisi luovuttava jos vaikkapa haluaisin kirjoittaa enemmän. Miten unelmani voisi toteutua jos en tee niille sitä tilaa. Mutta mistä luopua? Mistä päästää irti? Kun nytkin se päivä täyttyy ”pakollisista”. Töissä on käytävä kun toistaisesti, tämä yhteiskunta pyörii rahalla. Ja elätettäviäkin on. Kotihommia on tehtävä, koska nautin kotona olosta (en kaaoksesta), ja on tosiaan niitä huollettavia, onneksi❤️.
Aamuni alkaa 5 ja käytän sen meditointiin tai kirjoitteluun/kalenteriin, liikkeeseen, aamu kahviin ja kiitollisuuteen. Tämä on antanut niin paljon mielen rauhaa,ettei tästä kannata luopua.
Mutta kun herää tuohon aikaan ja touhuaa melkein tauotta päivän niin illalla jo väsyttää… sen työpäivän ja pakollisten kotihommien jälkeen tuntuu usein, että takki on jo ihan tyhjä ja alkuilta on selviytymistä siihen onnen hetkeen, kun saa mennä nukkumaan. Ei oikein saa tuolloin iltapäivästä mitään tuottoisaa saati luovaa aikaan.
Aamu ja päivä on upeaa aikaa kun on virtaa ja energiaa (usein siis juuri töissä menee päivä, sinne annat energiasi), ja sitten jo iltapäivällä ja illalla (kun olisi se niinsanottu vapaa-aika) oletkin jo aika hitaalla ja väsyä pukkaa. Kuulostaako kelleen muulle tutulta?
Eli, minulle, se aika kun olen innostunut ja inspiroitunut, on aamupäivät jotka kuluu töissä, ja vapaa päivät.
Eli, ei auta kuin hyödyntää ne vapaapäivät.
Unelmoida isosti. Olla kiitollinen tässä ja nyt. Päästää irti kaikesta. Ymmärtää että sinulta on jo kaikki, et tarvitse mitään lisää. Ja sitten vaan rohkeasti kohti niitä unelmia joita haluat toteuttaa.
Käytännössä minäkin haaveilen taloudellisesta, henkisestä ja fyysisestä vapaudesta ja riippumattomuudesta. Ja menen sitä kohti harjoittamalla Kiitollisuutta, tekemällä hurjasti töitä, haaveilemalla ja menemällä niihin tunteisiin joita unelmien toteutuminen tuo tullessaan, lähestymällä haaveilemiani asioita pienin askelin, vaikkapa sinä vapaa päivänäni. Tutkimalla asioita, kuunnellen ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja ovat hyviä siinä mistä haaveilen. Viettämällä aikani niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat minun onnistuvan.
Niin suuria unelmia.
Niin pienin askelin niitä kohti.
Ja niin horjumaton luottamus.
Kaikki tapahtuu kyllä, juuri niinkuin on tarkoitettu.
Rakkaudella❤
31.7.24 Keskiviikko Yhdeksän tunnin yöunet takana. Ja eilen töistä palattuani, nukuin liki kahden tunnin päikkärit. Tänään on heinäkuun viimeinen päivä. Ajattelen, että nukkumalla paljon, olen luopunut heinäkuun hermoston hullusta kuormituksesta. Olen lähtenyt palautumaan kesän ja jatkuvan valon ja energian kuormituksesta. Purkanut ylivireystilaa. Apunani ovat olleet …
29.7.24 Minulle kesä on sesongin aikaa. Työssä tehdään enemmän, kerätään puskuria pitkän talven varalle. Taotaan kun rauta on kuumaa. Kotona käy myös vilske. Lomat laittaa ihmiset liikkeelle ja ovi käy tiuhaan tahtiin. Välillä en ole ehtinyt lakana- ja pyyhepyykkiä pestä, siinä tahdissa kun vieraat ja …
2. 7. 24 Kostea ja kolea kesä aamu. Jo toinen peräkkäin.
Aamun meditoinnissa noussut mielikuva kuvasti oloa mainiosti.
Näky sieluni silmissä kuinka sain upottaa juureni äitimaan muhevaan kuohkeaan maahan. Maadoittua.
Kuinka maasta nousi ihanaa uutta kauniin vihreää versoa, joka puolelle minussa. Norjat nuoret varvut, kauniit vaalean vihreät pienet lehdet, täydellisessä sopusoinnussa liikkeen ja hengityksen kanssa.
Kirkas kaunis valkeus ja selkeys täyttäen minut päälaelta varpaisiin saakka.
Maa ja Taivas, minussa.
Olla kirkas valo, tulla näkyväksi. Ja samaan aikaan olla täysin suojassa, turvassa, tuossa kauniissa lehtiverhossa.
Olla uutta kasvua, Ikiaikaisessa viisaassa valossa. Kuinka helppoa ja vaivatonta uuden luominen.
Antaa valon ja yhteyden virrata, upottaa juuret äitimaahan. Luottaa. Antautua. Ja antaa luvan kasvuun.
Kuinka vaivattomasti ja sulavasti, uudet versot verhosivat. Kuinka kauniisti tulin täydeksi vehreydestä. Kuinka täydellisen kevyt ja kannateltu oloni.
Kaunis meditaatiohetki tänään.
Rakkaudella❤
1.7.24 Niin se viikko vierähti ilman että pystyin rauhoittumaan aamuisin ajatusteni äärelle. Tuntuu ne nytkin säntäilevän sinne tänne, mutta yritän kuitenkin saada jostain kiinni. Olen rutiinien ja arjen rakastaja. Tykkään listoista, to do- lapuista, kalentereista ja rasteista joita saan laittaa ruutuun. Kaipaan rytmiä. Kaipaan suunnitelmia …
23.6.24 Pitkästä aikaa aamusivuja. Väliin oli niin kiire etten muka ehtinyt kirjoittaa. Sitten kun kirjoitin, tuli se niin tarpeeseen että kirjoitukset olivat sellaista vuodatusta, mielen mietteitä ja todella henkilökohtaista purkausta. Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, luova ajattelu tarvitsee tyhjää tilaa, totean saman uudelleen. Tyhjän tilan puuttuminen …
14.6.24
Yöllä lapsi rakas tuli itkien sänkyni vierelle. Päätään särki. Taisi myös olla ahdistus siitä, että kello oli niin paljon ja hän ei ollut saanut unta. Mentiin ottamaan päänsärkylääke. Hipsittiin takaisin sänkyyn ja juttelin hänelle vähän, että ahdistus unohtuisi. Hän kysyi ahdistuneena, että mitä jos hän ei nuku koko yönä. Vastasin ettei se kesälomalla ole niin justiin. Nukut sitten päivällä. Hänen helpotuksen huokaus sekoittui nauruun, kun oli niin mukava kun joku nosti taakan pois harteilta. Kysyin haluaisiko hän että äiti reikittelisi, jos se auttaisi. Kyllä, kuului vastaus.
On molemmille helpottavaa, kun tuntuu, että jotain voi tehdä toista auttaakseen. Lapsen hengitys alkoi tasaantua ja pieni keho rentoutua, sitä mukaa kun käteni kävi läpi scakroja. Niinkuin aina, kun reikihoitoa tekee, myös oma olo rauhoittuu ja mieli jotenkin kääntyy sisäänpäin. Ihanan rauhan tunne valtaa. Luulin lapsen nukahtaneen, kun nostin käteni hänen päälaeltaan lopuksi. Mutta hänen uninen äänensä kertoi minulle vielä: Äiti, minä tunsin sen. Tunsin sen. Nukuttiin loppu yö molemmat hyvillä mielin, vieretysten.
Aamulla heräsin, kehoni pinnalla lämpö. Sydämessä pitkästä aikaa hyvä olo. Reiki energia tekee oloni pidemmäksi aikaa sellaiseksi, lämpimäksi ja pehmeäksi. Takana on henkisesti haastavia viikkoja ja tuntui todella hyvältä nyt tuntea jotain ihan muuta, kuin ahdistusta tai väsymystä.
Ehkä tämä oli muistutus minulle. On lempeitäkin keinoja, käsitellä haastavia tunteita ja asioita elämässä. Ei ole pakko väkisin puristaa ja vääntää ratkaisuja. Joskus on hyvä hetkeksi päästää irti, antaa olla.
Reiki energia on siitä armollista, että se osaa virrata juuri sinne, minne sitä tarvitaan. Meidän korkeimmaksi parhaaksemme. Aina ei asiat järjellä, ja meidän asettamalla tavalla tai ajalla, tahdo lähteä avautumaan. Viime aikoina on ollut tunne siitä, että olen ottanut asioiden käsittelyssä yhden askeleen eteenpäin, ajatellut: Kyllä tämä nyt tästä taas helpottaa. Ja samantien homma on kusahtanut. Kaksi askelta taakse päin. Tunne etten ikinä pääse eteenpäin. Ehkäpä sain nyt muistutuksen. Toisinaan on hyvä päästää irti. Ottaa vähän etäisyyttä. Ajatella jotain ihan muuta. Hoitaa vain omaa hyvinvointia ja jaksamista. Olla armollinen.
Me ei aina nähdä isoa kuvaa, kun ollaan siinä elämässämme niin mukana. Ajatus siitä, että solmua voi avata ihan vain luottamalla, on helpottava.
Tunne aamulla kun heräsin. Reikienergia oli auttanut minua ja oloani, ihan ilman omaa ohjausta ja määräystä. Se virtaa aina oikein ja oikeaan aikaan sinne minne tarvitaan. Se toimii aina meidän korkeimmaksi parhaaksi.
Kiitos Kiitos Kiitos
Rakkaudella ❤
2.6.24 Miksi toiset ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja toiset ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi pahaksi? Miksi toiset ihmiset kokevat samat tyypit ihan eri tavoin? Jonkun toisen ihmisen lähelle hakeutuu. Ja huomaat kohtaamisen jälkeen melkein voimaantuneesi. Joku toinen ihminen taas saa aikaan ihan fyysisellä …