5.5.25 Valkea valo värisyttää luomien läpi, silmiä avautumaan. Uh, ei vielä. Mikä päivä nyt on? Sunnuntai. Jes! Ihanaa, ei tartte nousta vielä. Mutta paljonkohan kello on? Kun mua kyllä jo pissittää, niin mä joudun kuitenkin nousemaan vessaan. Kello on 7. 20, katoin sen puhelimesta joka …
19.9.2024 Olen kaivannut kipeästi kirjoittamista. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, luovuus vaatii tilaa. Tai ainakin minun luovuus vaatii tyhjää tilaa. Kesä, valo ja valtava määrä energiaa… Kesä ei ole tyhjää tilaa saati aikaa tässä elämäni hetkessä. Syksyllä oli yllättävän vaikea palata omaan tilaan. Ottaa aikaa itselleen …
31.7.24 Keskiviikko
Yhdeksän tunnin yöunet takana. Ja eilen töistä palattuani, nukuin liki kahden tunnin päikkärit.
Tänään on heinäkuun viimeinen päivä. Ajattelen, että nukkumalla paljon, olen luopunut heinäkuun hermoston hullusta kuormituksesta.
Olen lähtenyt palautumaan kesän ja jatkuvan valon ja energian kuormituksesta. Purkanut ylivireystilaa.
Apunani ovat olleet sadepäivät, hämärtyvät illat, ja hiljalleen rauhoittuva energia ympärilläni.
Tänään teen töissä kuunvaihteen töitä. Kotona puhdistan omaa tilaani. Siivoan, tyhjennän herkkukätköt (toivottavasti en kuitenkaan syömällä🙂), pesen viimeiset vieraiden lakanapyykit, ja käyn kaupasta arkiruokaa.
Nautin illalla salvian ja suitsukkeiden puhdistavansavun jälkituoksusta.
Heitän hyvästit heinäkuulle, Kiittäen kaikesta.
Ja huomenna on uusi aamu.
Rakkaudella❤
30.7.24 Huomenta. Tiistai on vielä arkisempi päivä, kuin maanantai. Maanantailla on virkansa viikon aloittajana. Maanantaihin liittyy paljon uskomuksia ja odotuksia. Tiistai ei ole ainakaan minun päässäni saanut mitään suurta roolia. Aamumeditaation lopuksi nousi ajatus: Kumpa tästä tulisi hyvä päivä. Toivon, että osaisin luoda tästä, hyvän …
29.7.24 Minulle kesä on sesongin aikaa. Työssä tehdään enemmän, kerätään puskuria pitkän talven varalle. Taotaan kun rauta on kuumaa. Kotona käy myös vilske. Lomat laittaa ihmiset liikkeelle ja ovi käy tiuhaan tahtiin. Välillä en ole ehtinyt lakana- ja pyyhepyykkiä pestä, siinä tahdissa kun vieraat ja …
2. 7. 24 Kostea ja kolea kesä aamu. Jo toinen peräkkäin.
Aamun meditoinnissa noussut mielikuva kuvasti oloa mainiosti.
Näky sieluni silmissä kuinka sain upottaa juureni äitimaan muhevaan kuohkeaan maahan. Maadoittua.
Kuinka maasta nousi ihanaa uutta kauniin vihreää versoa, joka puolelle minussa. Norjat nuoret varvut, kauniit vaalean vihreät pienet lehdet, täydellisessä sopusoinnussa liikkeen ja hengityksen kanssa.
Kirkas kaunis valkeus ja selkeys täyttäen minut päälaelta varpaisiin saakka.
Maa ja Taivas, minussa.
Olla kirkas valo, tulla näkyväksi. Ja samaan aikaan olla täysin suojassa, turvassa, tuossa kauniissa lehtiverhossa.
Olla uutta kasvua, Ikiaikaisessa viisaassa valossa. Kuinka helppoa ja vaivatonta uuden luominen.
Antaa valon ja yhteyden virrata, upottaa juuret äitimaahan. Luottaa. Antautua. Ja antaa luvan kasvuun.
Kuinka vaivattomasti ja sulavasti, uudet versot verhosivat. Kuinka kauniisti tulin täydeksi vehreydestä. Kuinka täydellisen kevyt ja kannateltu oloni.
Kaunis meditaatiohetki tänään.
Rakkaudella❤
23.6.24 Pitkästä aikaa aamusivuja. Väliin oli niin kiire etten muka ehtinyt kirjoittaa. Sitten kun kirjoitin, tuli se niin tarpeeseen että kirjoitukset olivat sellaista vuodatusta, mielen mietteitä ja todella henkilökohtaista purkausta. Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, luova ajattelu tarvitsee tyhjää tilaa, totean saman uudelleen. Tyhjän tilan puuttuminen …
14.6.24 Yöllä lapsi rakas tuli itkien sänkyni vierelle. Päätään särki. Taisi myös olla ahdistus siitä, että kello oli niin paljon ja hän ei ollut saanut unta. Mentiin ottamaan päänsärkylääke. Hipsittiin takaisin sänkyyn ja juttelin hänelle vähän, että ahdistus unohtuisi. Hän kysyi ahdistuneena, että mitä jos …
2.6.24 Miksi toiset ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja toiset ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi pahaksi?
Miksi toiset ihmiset kokevat samat tyypit ihan eri tavoin?
Jonkun toisen ihmisen lähelle hakeutuu. Ja huomaat kohtaamisen jälkeen melkein voimaantuneesi.
Joku toinen ihminen taas saa aikaan ihan fyysisellä tasolla jännitteen, eikä positiivisella tavalla, vaan niin että kireys tuntuu ahdistuksena. Jännität koko kropalla että mitähän tästä tulee.
On ihmeellistä kuinka toisella ihmisellä on taito saada sinut tuntemaan itsesi kauniiksi ja riittäväksi, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Tulee lämmin kannateltu olo. Kuin olisit ihanassa halauksessa kun olet tämän ihmisen vaikutuspiirissä.
Toinen kohtaaminen taas saa sinut kokemaan riittämättömyyttä, nostaa kaikki epävarmuutesi esiin ja saa sinut jopa häpeämään itseäsi. Tulee olo, että haluaisit juosta piiloon. Miten edes kehtaan olla olemassa kun olen tälläinen ihmisraunio, kaikkine puutteineni. Kun olet ollut tämän ihmisen vaikutuspiirissä, ihmettelet jälkeenpäin ”mitä ihmettä tapahtui”? Hänen ei tarvitse sanoa sanoilla mitään ja hän saa kerrottua sinulle kaiken huonoutesi. Et saa häntä ”kiinni” loukkaamisesta tai rumista sanoista, itsetuntosi murentamisesta, koska hän saa sen aikaan niin huomaamatta. Jälkeenpäin vain tunnet huonommuutta ja mietit, että pakkohan sen ”vian” on olla minussa. Pahinta on että olet varmasti ainut, joka kokee näin, nuo tyypit, jotka saa sut tuntemaan ittes ja olosi huonoksi. Hehän on niin ”hyviä tyyppejä”.
Joku toinen ihminen kokee toisen ihmisen aivan toisin kuin sinä…. Mutta mikä on sinun totuus?
Pitääkö meidän sietää kaikki ihmiset? Voitaisiinko me vaan uskoa ja luottaa siihen, miten me itse koetaan? Antaa vaiston ja intuition ohjata meitä niiden ihmisten lähelle, jotka saa meidät loistamaan Ja ottaa askel taaksepäin niiden luolta, jotka painaa meitä alas.
Nykyään näen ehkä turhankin rajusti poltettavan siltoja, jos koetaan joku ihminen ”negatiiviseksi”. Toki ymmärrän, että joskus ainut oikea ratkaisu on repiä itsensä irti myrkyllisestä ihmissuhteesta.
Mutta! Joskus vaikeat asiat tai piirteet ihmissuhteissa, ovatkin peilinä meille. Mitä meidän olisi hyvä huomata omassa toiminnassa. Onko itsellämme jokin trauma tai uskomus joka ohjaa meitä? Joskus peilaaminen omaa toimintaa kohtaan on paikallaan ja auttaa. Mutta jos kyseessä on ”loputon suo”, niin kulkisiko jossain raja? Kuinka paljon voit ihmisenä kehittyä ja muuttua jonkin ihmissuhteen eteen ilman että hukkaat itsesi? Mitä teet minuutesi parhaaksi ja mitä vain kelvataksesi toiselle? Ja onko se loppuviimein kannattavaa?
Aina ei ole helppoa valita lähelleen ihmisiä, jotka saavat olosi hyväksi. Joskus on tarpeenkin tulla tiputetuksi maan pinnalle. Et ole sen parempi tai pahempi kuin muutkaan ihmiset. Olemme vain erinlaisia. Ja tarvitsemme sitä erinlaisuutta elämäämme.
Koen kuitenkin että aika ajoin on hyvä miettiä:
Millainen ihminen itse haluan olla toisille?
Miten haluan heidän tuntevan lähelläni?
Haluanko olla se joka saa toiset loistamaan? Se joka saa toisen ihmisen tuntemaan itsensä kauniiksi ja riittäväksi? No olenko se ihminen?
Uskon lujasti, että vedämme puoleemme sitä mitä värähtelemme. Ole toiselle se, mitä kaipaat itsellesi. Ole itsellesi se, mitä kaipaat itsellesi. Uskon että lopulta oikeat tyypit löytyy rinnaltasi. Ja ne jotka eivät kestä valoasi, jää taakse.
Pidä vain huolta omasta valostasi. Pysy omassa voimassasi. Ole sinä se Rakkaus. Ja Rakkaus, valo ja voima on aina elämässäsi mukana.
Olet Tärkeä.
Rakkaudella ❤
28.5.24 Viimepäivinä, kun olen ottanut kynän käteen, odottaen että mitähän tänään nousee, olenkin juuttunut keskusteluun pääni sisälle. Kirjoitettavia asioita kyllä pulpahtaa, mutta järki torppaa ne tähän tyyliin: ”Rakkaus”. Liian pitkään menee, tulee töihin kiire. ”Kaipuu treeneihin”. Ei kukaan jaksa lukea sitä kitinää kun en ole …