25.5.24 Lauantaiaamu. Kaunis kesä aamu. Ilma on jopa hiukan painostava. Ei tiedä tulisiko hellepäivä vai kesäsadetta. Sään puolesta ei voi itse päättää, mitä annetaan mutta reagointisi siihen voit itse valita. Kaunis aurinkoinen päivä tuo paljon mukavia juttuja mukanaan, mutta yhtälailla nauttisin kesä sateesta. On uskomattoman …
24.5.24 Tänä aamuna ilmassa oli jotain uuden alun energiaa. Tai sitten vain kaipasin sitä ja loin sitä ympärilleni. Eilinen oli kuin multihuipennus kaikelle tälle sairastamiselle ja valvomiselle. Liikunnan ja ulkoilun puute sekä se ettei kunnon ateriat ole vain maistuneet ovat saaneet olon veltoksi. Toki jäätävä …
23.5.24
Luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa. Huomaan heti tyhjyyden ajatuksissani, kun käytännön asiat ja elämän realiteetit valtaavat aikaa sekä energiaa. On liki mahdotonta tuottaa luovaa ajattelua tai tekstiä kun mieli askartelee jatkuvasti käytännön tasolla. Juuri siksi, aamu on normaalisti parasta aikaa purkaa ajatuksia, kun yöunen aikana aivot on edes hetkeksi päässeet lepotilaan.
Nyt kun yötkin ovat olleet rikkonaisia lasten sairastaessa ja eikä viimeyönä omakaan olo ollut kummoinen, palauttava yöunikin on jäänyt olemattomaksi. Ja sen kyllä huomaa heti. Kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään, päätösten teko vaikeutuu, yleisesti ajatus takkuaa eikä sellaiseen flow-tilaan työn teossa pääse kyllä millään. Silloin on hyvä olla itselleen armollinen eikä vaatia liikoja.
Tänään en vaadi itseltäni paljon. Teen sen mikä on pakko ja varaan siihenkin enemmän aikaa.Ehdin kyllä terveenä ja levänneenä hoitaa sitten ne kiireettömät jutut.
Muistan kuinka kaipasin kirjoittamista kun lapset olivat pieniä. Mutta mitään ei oikein syntynyt. Minun luovuus syntyy levossa ja tilassa. Jos elämä on kovin täyttä, portit jotenkin vaan sulkeutuu. Järki ja käytännöllisyys valtaa alaa ja luovuus jää taka-alalle. Tuolloin kirjoittelin vähän kalenteria ja juttuja jotka liittyivät sen hetkiseen arkeen. Vähän niinkuin tekohengityksenä siihen saakka, kunnes tilaa taas tulisi lisää.
Nyt kun alan miettimään, olen koko nuoruus-ja aikuisuusikäni ollut melko ”kiireinen”. Pääpaino on ollut työnteossa ja selviytymisessä. Olen ollut paljon toisia varten ja suorittanut elämää. Oikeastaan vasta nyt, keski-iässä olen alkanut hoksata että kaipaan kipeästi sitä tilaa. Tilaa luoda. Tilaa tutkia kuka olen ja mitä oikeastaan haluan. Ehkäpä aika on pian kypsä sille, kuka haluan olla nyt. Ja ehkäpä pian on myös aika vaihtaa paino suorittamisesta luovuuteen.
Huomaan että tarve selviytymis moodista elämästä nauttimiseen on kasvanut pian vastustamattomaksi. Ja ei, kyse ei ole siitä, että heittäisi hanskat tiskiin, lopettaisi työnteon kokonaan. Vaan omasta asenteesta elämää kohtaan. On taas aika tarkistaa omat arvot ja se, elääkö arkeaan niiden raameissa.
Siinäpä minulle pohtimista tähän päivään.
Rakkaudella ❤
17.5.24 Yksi asioista joista sain muistutusta, on riittämättömyyden tunne ja sen työstäminen. Riittämättömyys on yksi iso tekijä joka jarruttaa minun monella tapaa. Mistä ihmeestä se kumpuaa? Onko tunne arjestani kumpuava vai jokin trauma, jota kannan mukanani. Liekö se jokin uskomus, että luulen, etten koskaan riitä …
16.5.24 Ihana kaunis aurinkoinen aamu. Eilinen tuulen puhuri, väsymyksen ja irti päästämisen kyyneleet sekä 11 tunnin yöuneni puhdistivat mukavasti sumua ja puhalsivat mieleni verhoja sivummalle. Muutama oivalluksen pilkahdus. Muutokset harvoin tapahtuu elämässäni suurina dramaattisina rytinöinä. Ne saapuvat kuin kipinöinä tietoisuuden laidalle. Sieltä vaativat pikkuhiljaa huomiotani …
15.5.24
Edelleen yö oli hankala. Illalla uni odotutti yöhön saakka ja yöllä lapsenikin kävi kertomassa kuinka hän kokoajan heräilee.
Aamulla kehon yliviritys tuntui enää vain pöpelöinä aivoina. Aivot ovat kuin hidastuksella. Kaikki tapahtuu muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Ja jos yrittää kiirehtiä, tavarat tippuu, juomat kaatuu tai kolauttelet raajojasi joka kulmaan. Olin aivan unohtanut miltä tuntuu herätä näin sumussa.
Sumuinen on myös ulkona tunnelma. Sumu ei ole silminnähtävää tavallista vaalea usvaa. Ilmassa roikkuu vain jokin odottava utu. Sellainen eteerinen energia joka tekee maisemasta hiukan epäselvän. Kuin katsoisi maisemaa kelmun läpi. Outo fiilis.
Alitajunnassani on ollut koko ajan, en tiedä miksi, sellainen olo, että kun selviän ja maltan tähän keskiviikkopäivään, niin sitten helpottaa tai odotus palkitaan. Tai jotain tulee tai poistuu. Tai jotain. Saako kukaan kiinni ajatuksesta? Että jotenkin tiedät että jotain on ihan tässä, mutta et ihan saa kiinni siitä, mutta tiedät, että kyllä se selviää. Ajaltaan. Sitä en tiedä miksi juuri tämä päivä on mielessäni jokin virstanpylväs.
No, se selvinnee huomiseen mennessä Tai sitten ei.
Rakkaudella❤
11.5.24 Kuinka murheista vapaa viikonloppu on sujunut? Ihan hyvin sanoisin. Jonkun kerran olen joutunut palauttamaan itseäni tähän hetkeen ja muistuttamaan itseäni, ettei mitään hätää ole. Olen saanut itseni kiinni askartelemasta ajatuksissani pulmieni kanssa, kerran jos toisenkin. Mutta kertakerralta irti laskeminen on ollut helpompaa ja helpompaa. …
10.5.2024 Keskity hyvään. Tänään, huomenna ja ylihuomenna. Tämä loppuviikko. Ympärilläsi on niin ihania asioita. Näe ne. Pysähdy ja katso kuinka ihmeellisen kauniita asioita ympärilläsi on. Näe hyvää myös siellä, missä se ei tällä hetkellä ole itsestäänselvyys. Juuri se kohta elämässä, joka eniten aiheuttaa huonoa oloa. …
8.5.2024
Katselin ulos ja mietin mihinkähän suuntaan kynä tänään lähtee. Ulkona paistaa upea aikaisen aamun aurinko. Nopealla vilkaisulla näyttää että ihana kevätaamu, toukokuu jo hyvällä mallilla, joten oletan että on jo melko lämmin ja linnut laulaa, purot solisee… Mutta kun katsoo tarkemmin niin hoksaa että aurinkoiselta kyllä näyttää, mutta maa on umpijäässä. On tosi kylmä. Nurmikenttä on tyhjä aamumatojen etsijöistä. Linnut loistaa poissaolollaan. On hiljaista. Puro ei solise vaan vesi on jäässä.
Mulla on itselläni vähän samanlainen olo. Ulospäin ja pinnassa kaikki näyttää ja tuntuu olevan ok. Teen juttuja, hymyilen. Mutta jos pysähdyn kuuntelemaan, niin on vähän hiljaista. Ihan kuin sisällänikin olisi vähän jähmeää. Tiedän että siellä olisi paljon virtaavaa energiaa, mutta pakkasyötkö ne ovat sitä vähän jäädyttäneet. Tunnen pinnan alla kuplivan uutta ja jännittävää, paljon annettavaa, uutta kasvatettavaa… mutta jotenkin ne ovat siellä pinnan alla vähän jumissa. Jalkani on jarrulla. Mikähän se olisi se juttu jota kaipailen tai odotan. Luonto selkeästi odottaa lisää lämpöä. Valoa jo on yllinkyllin. Mitähän minä odotan tai tarvitsen, jotta voin antaa mennä? Ihan itteäni jännittää, mitä sieltä pinnan alta nousee, kun tuo kupliva energia pääsee irti, virtaamaan vapaasti, kun nostan jalan jarrulta.
Nämä muutamat aamun rivit piristivät tänään hurjasti mieltä. Ihanan odottava fiilis tuli tähän päivään. Tästähän voi tulla huikea päivä, kunhan päivä vähän lämpeää….
Rakkaudella ❤
5.5.2024 Väsymys. Onnellisuus. Kiukku. Turhautuneisuus. Rauha. Itseinho. Armollisuus. Negatiivisuus. Helpottuneisuus. Rentous. Hyväksyminen. Ilo. Aurinkoisuus. Uskomatonta miten paljon tunteita, ajatuksia ja tapahtumia meidän hetkiin mahtuu. Olen ollut hereillä ehkä tunnin, ja nopeasti läpikäymällä mieleeni tuli jo noin monta tunnetta ja tilaa jotka ovat piipahtaneet luonani. Me …