Pakkasyöt

8.5.2024

Katselin ulos ja mietin mihinkähän suuntaan kynä tänään lähtee. Ulkona paistaa upea aikaisen aamun aurinko. Nopealla vilkaisulla näyttää että ihana kevätaamu, toukokuu jo hyvällä mallilla, joten oletan että on jo melko lämmin ja linnut laulaa, purot solisee… Mutta kun katsoo tarkemmin niin hoksaa että aurinkoiselta kyllä näyttää, mutta maa on umpijäässä. On tosi kylmä. Nurmikenttä on tyhjä aamumatojen etsijöistä. Linnut loistaa poissaolollaan. On hiljaista. Puro ei solise vaan vesi on jäässä.

Mulla on itselläni vähän samanlainen olo. Ulospäin ja pinnassa kaikki näyttää ja tuntuu olevan ok. Teen juttuja, hymyilen. Mutta jos pysähdyn kuuntelemaan, niin on vähän hiljaista. Ihan kuin sisällänikin olisi vähän jähmeää. Tiedän että siellä olisi paljon virtaavaa energiaa, mutta pakkasyötkö ne ovat sitä vähän jäädyttäneet. Tunnen pinnan alla kuplivan uutta ja jännittävää, paljon annettavaa, uutta kasvatettavaa… mutta jotenkin ne ovat siellä pinnan alla vähän jumissa. Jalkani on jarrulla. Mikähän se olisi se juttu jota kaipailen tai odotan. Luonto selkeästi odottaa lisää lämpöä. Valoa jo on yllinkyllin. Mitähän minä odotan tai tarvitsen, jotta voin antaa mennä? Ihan itteäni jännittää, mitä sieltä pinnan alta nousee, kun tuo kupliva energia pääsee irti, virtaamaan vapaasti, kun nostan jalan jarrulta.

Nämä muutamat aamun rivit piristivät tänään hurjasti mieltä. Ihanan odottava fiilis tuli tähän päivään. Tästähän voi tulla huikea päivä, kunhan päivä vähän lämpeää….

Rakkaudella ❤