Irtipäästämistä

24.5.24 Tänä aamuna ilmassa oli jotain uuden alun energiaa. Tai sitten vain kaipasin sitä ja loin sitä ympärilleni.

Eilinen oli kuin multihuipennus kaikelle tälle sairastamiselle ja valvomiselle. Liikun­nan ja ulkoilun puute sekä se ettei kun­non ateriat ole vain maistuneet ovat saaneet olon veltoksi. Toki jäätävä määrä limaa keuhkoissa ja kunnon univelka ovat antaneet oman mausteensa tunnelmiin.

Aamulla tuntui että nyt riittää. Lapset nukkuivat hyvin ja vaikuttaa että heilläkin olo alkaa helpottaa. Joten nyt. Ikkunat auki ja aurinkoa sisään. Lakanat pesuun ja pötkyilyn nyhjäämät hiukset ojennukseen.

Eilinen täysikuu toivottavasti auttaa jättämään vanhaa kuor­maa ja kuonaa taakse. Onkin paljon irti päästettävää kertynyt.

Uskomukset riittämättömyydestä, Huispois! Minä riitän!

Tunne että olen sairas ja väsynyt. Höpsis. Meni jo, olen jo parantumassa.

Luuloni siitä että olen lihava, ruma ja laiska. Minäkö? No nyt kuule. Ota peili käteen ja katso. Kaunis ihminen. Ihana keho joka on niin nöyrästi palvellut ja aarteitaan antanut. Hoidan sitä kaikella rakkaudella, liikkeellä, ravinnolla ja arvostuksella. Ja laiska? Minähän jo sanoin että riitän!

Uskomukset siitä millainen Kumppani olen. Tähän liittyy niin paljon irti päästettävää, että pyydän vain päästämään irti kaikesta, joka ei minua enää palvele.

Mieli­kuvissani leikkaan irti kahleet jotka rajoittavat minua hassuttelemasta, koskettamasta sponttaanisti, avoimesti näyttämästä tunteitani, rakastamasta ilman jarrua. Pyydän, päästä irti vanhasta kaunasta, traumasta ja painolastista, ja tee näin tilaa hyvän, kauniin ja keveän tulla ja olla.

Tässä kirjoitettuna murto-osa kaikesta siitä, mitä valutin pesuveden mukana viemäriin aamulla, kun kävin suihkussa. Minulle tehokas harjoitus on konk­reettisesti pestä pois itsestäni asioita joita en halua mukanani kantaa.

Olo on kuin uudesti syntynyt. Kaikesta turhasta lastista irti laskeminen ja raskaiden tunteiden kohtaaminen ja sen jälkeen vapauttaminen taas hetkeksi, muuttaa oloa suuresti.

Nousin aamulla ylös sängystä. Hiukset likaisena, nenä aivan tukossa, eiliset ripsarit silmissä, ympärilläni, tuos­sa ihan iholla, tunkkainen kasa ulos puskettua turhaa kuonaa. Silmissä sumea väsynyt katse. Sisältäni kum­puava voima ja valo kuului sieluni korvissa: Nyt riittää. Olet valmis uuteen. Kaikki irtipäästettävä on käsitelty (siis se kaikki mikä juuri nyt piti käsitellä, valmista tuskin koskaan tulee). Kaikki kuona on puskettu ulos. On aika aloittaa uusi ihana aika. Ja niin käve­lin suihkuun ja likavesien lailla valutin tuon kaiken taakan pois. Nyt. Hiukset ja iho raikkaana, hyvältä tuoksuen. Ihana vesi puhdis­ti limaa ja räkää pois päästä. Kuorin ihon puhtaaksi. Keitin ihanaa tummaa kahvia ja join raikasta kylmää vettä. Kirjoitin aamusivuja­ni. Sanojen mukana päästäen vii­meisetkin rippeet taakoista pois. Ihana olo. Olen todellakin valmis uuteen päivään. Uuteen alkuun.

Minulle tämä henkinen matka on myös ihan näin arkisia asioita. Olen toki Reikittänyt tämän viikon kämmenet kuumana ja tukan juuri kihelmöiden. Kanavoinut tuota taivaallista energiaa, ihon pinnan pumpulin pehmeäksi asti. Mutta joskus tuo viimeinen silaus ener­gioiden hoidossa, tai irtipäästössä tai milloin missäkin, on hyvin arkisia asioita. Suihku mieli­kuva harjoitteilla. Lakanoiden vaihto ja makuuhuoneen puhdistus. Tai halaus kumppa­nille ja rohkeus ottaa ensin­mäinen askel taas kohti avautu­mista toiselle, esimerkiksi kertomalla että rakastan ja haluan olla hänen lähellä. Tai lenkille lähtö tai tehokas treeni. Joskus se armottoman hien valutus on juuri se viimeinen silaus että pääsee eteenpäin. Milloin mitäkin.

Mutta nyt on aika lähteä arkityöhön. Hyvällä uudella energialla ja draivilta.

I can do this!

Rakkaudella❤