Tasapainottelu

23.6.24 Pitkästä aikaa aamusivuja. Väliin oli niin kiire etten muka ehtinyt kirjoittaa. Sitten kun kirjoitin, tuli se niin tarpeeseen että kirjoitukset olivat sellaista vuodatusta, mielen mietteitä ja todella henkilökohtaista purkausta.

Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, luova ajattelu tarvit­see tyhjää tilaa, totean saman uudelleen. Tyhjän tilan puuttumi­nen voi johtua muustakin kuin ajan puutteesta. Tässä menneen kuu­kauden aikana olen todennut että luovaan ja sellaiseen va­pautuneeseen tekstin virtauk­seen on haastavaa heittäytyä, jos mielesi on täynnä ”omaa kuor­maa”. Työssäni on ollut hekti­nen aika, mutta toisaalta olen käsitellyt omassa pääs­säni myös isoja juttuja, jotka on vieneet tilaa muulta. Tuntui että koska asiat olivat niin sekamelskana päässäni, tarvitsin kirjoittamisen ja siihen käy­tetyn ajan, tuon sekavuuden selvittämiseen. Ja se on pikku­hiljaa auttanut. Asiat selkiy­tyy kohdilleen sisälläni ja alan löytää taas kohdan josta jat­kaa kulkuani. Ja koska asiat alkavat omassa päässäni järjes­tyä pikkuhiljaa, pystyn taas kir­joittelemaankin.

On ihan hurjan tärkeää kuun­nella omaa sisäistä ääntä ja intuitiota siitä, mikä missäkin hetkessä on oleellista. Mitä sinä itse nyt kaipaat. Mikä asia tai elämän osa-alue kaipaa juuri nyt huomiotasi.

Kun elämässä on paljon liikkuvia osia, niinkuin nykyihmisellä ruukaa olla, on entistäkin tärkeämpää huomata, mikä nyt on tärkeintä. On helppo luulla olevansa tehokas ja pystyä keskittymään kaikkeen yhtäaikaa. Tehdä vähän tuota, sitten pikkuisen tätä, välillä hoitaa sitä ja toisella kädellä yhtäai­kaa pyöräyttää nekin kuntoon… Olla jokapaikassa, eikä oikein missään. Tehdä vähän kaikkea, muttei kunnolla mitään. Vaatii rohkeutta puhaltaa peli poikki, ja istua miettimään mitkä asiat juuri tänään, tai tässä hetkessä, ovat oleelli­sia.

Välillä elämässäni on aikoja kun työ ja yrittäminen vaatii huo­mioni, aikani ja energiani. Sääs­tyy paljolta kun hyväksyy silloin sen. Päästää irti silloin siitä aja­tuksesta, että voisin antaa itsestäni kotona yhtä paljon. Silloin on sie­dettävä oma poissaolevuus, sekasotkut ja eines ruuoat. Ja hyväksyttävä; nyt on näin. Ymmärrettävä, että vaikka hetki mennään näin, tämä ei ole ikuista. Ja liian kauan näin ei voi jatkua, koska tämä ei nyt mene arvojeni kanssa linjassa. Mutta hetkittäin tämä on ok.

Toisena aikana saattaa lapset ja perhe, vaatia liki kaiken energian. Silloin henkistä jaksamista tuo sen hyväksyminen, että nyt työelämä hoituu toisella kädellä. Joku asia sieltä tulee hoidettua vähän sinne päin ja joku asia unohtuu koko­naan hoitaa. On siedettävä se oma rajallisuus ja ne hoitamattomat asiat.

Ideaali maailmassa elämä olisi jatkuvassa tasapainossa. Ja sitä kohti toki arkeani ohjaankin. Se olisi parasta, kun kaikki elämän osa-alueet kulkisivat täydellisessä harmoniassa ja balansissa rin­tarinnan. Ja hetkittäin näin onkin. Ne on hienoja hetkiä ne. Mutta vain hetkiä. Joten tasapai­non tavoittelun lisäksi, olen huomannut tärkeäksi kasvat­taa muutos ketteryyttä, stressin sie­tokykyä, resilienssiä itsessäni. Kuinka itse reagoin, kun tuo tasapaino järkkyy. Luottamus siihen, että elämä kantaa ja kaik­ki menee ihan hyvin, vaikkei ne mene niinkuin itse suunnitte­lin. Rohkeus luottaa, vaikka kaikki langat eivät olisikaan omissa käsissä, ja nekin mit­kä ovat, olisivat ihan sotkussa ja solmussa.

Välillä on hyvä myös priorisoida asioita. Rohkeasti valita asia tai asiat, jotka juuri nyt haluat suurempaan rooliin elämässäsi. Asiat joita tarvitset elämääsi enemmän. Voi tuntua vää­rältä tai jopa pelottavalta, jättää toinen asia vähemmälle huomiolle ja aja­tukselle, tehdäksesi toiselle asialle tilaa. Mutta tilaa tarvitaan. Ja aikaa. On mahdotonta vain lisä­tä ja lisätä asioita jotka vaativat aikaa ja energiaa. Siinä me kaive­taan vaan itsellemme kuoppaa ja ansaa, kun luullaan olevamme superihmisiä, jotka jaksaa ja pystyy ja kykenee hoitamaan kaiken, koko ajan, täydellisesti. Uskon että paremman loppu­tuloksen saa, kun rohkeasti valitsee ne asiat joihin nyt panostaa ja antaa aikaa ja energiaa. Muut asiat saavat huomiota juuri pakollisen ver­ran. Niin etteivät pääse aivan retuperälle ja aiheuta siten lisähuolta ja murhetta.

Esimerkiksi kun päätät panostaa pihahommiin, riittää sisällä pikainen imurointi, siivouspäi­vän siasta. Kun päätät ottaa parisuhde aikaa riittää viesti ystävälle pitkän lenkin sijaan. Kun päätät viettää enemmän ai­kaa luonnossa, jää toimisto hom­mat odottamaan sadepäiviä. jne… Tämä sama periaate suuremmissa­kin jutuissa.

Se tasapaino olisi upeinta. Mutta joskus joku elämän osa-alue ontuu, ja kaipaa erityis huomiotamme. Kuunnellaan sitä omaa kaipuuta, kutsua, intuitiota. Ja ollaan rohkeita ja uskalletaan toimia sen ohjaamina.

Rakkaudella❤