Syyskuun kuulumisia

19.9.2024

Olen kaivannut kipeästi kirjoittamista. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, luovuus vaatii tilaa. Tai ainakin minun luovuus vaatii tyhjää tilaa. Kesä, valo ja valtava määrä energiaa… Kesä ei ole tyhjää tilaa saati aikaa tässä elämäni hetkessä.

Syksyllä oli yllättävän vaikea palata omaan tilaan. Ottaa aikaa itselleen ja palata omien ajatusten pariin. Toisaalta, on niin paljon ihan huikei­ta asioita joita haluaisin tehdä, etten tiedä mistä aloittaisin tai mitä valitsisin. Ja niin rajallisesti aikaa.

Haluaisin kirjoittaa, sanoittaa ajatuksia ja ihan tavan juttuja. Toisaalta tahtoisin kirjoittaa kirjan. Uppoutua täysin toi­seen maailmaan tai luoda sellaisen. Haluaisin saada ihmiset tuntemaan. Itkemään nauramaan ja havahtumaan johonkin, jota juuri heidän tulisi nyt huomata. Haluaisin sanoillani parantaa.

Haluaisin hoitaa. Syventää oppejani ja vahvistaa yhteyttä. Haluaisin Reiki-energialla auttaa ja hoitaa ihmisiä, eläimiä, äitimaata, kaikkea ja kaikkeutta, men­nyttä, tulevaa ja tätä hetkeä. Haluaisin ihanassa energiassa lepäävän hoitohuoneen, johon olisi aina turva palata. Haluaisin kulkea ympäri maail­maa ihanaa rakkaudellista energiaa kanavoimassa.

Haluaisin opetella ja tutkia niin monia asioita. Henkisen polun kiehtovimpia asioita on, että tutkimista ja tuntemista on loputtomasti. Polku on itse määränpää. Mitään kiirettä perille ei ole koska olet aina juuri oikeas­sa paikassa.

Rakastan olla kotona. Haluaisin viettää aikaa kotona puuhastellen. Ja samaan aikaan, haluaisin reissata upeissa paikoissa joita tämä maapallo on pullollaan. Haluaisin piipahtaa tyttärieni luona brunssilla ja äitini luo­na iltalenkillä. Sauna ilta siskoni saunan lauteilla ja aamupala mieheni kanssa tunturipuron varrel­la.

Haluaisin oman piilopirtin pohjoi­sesta, tiettömän tien takaa, lam­men rannasta. Haluaisin kaupunki asunnon, jossa lämmin vesi tulee harrasta, puita kantamatta.

Haluaisin kutoa loputtomiin kauniita värejä pehmeiksi neuleik­si, jokaiseen silmukkaan kanavoida rajattomasti rakkautta ja sitten piipahtaa tekeleeni viemään pitäjälleen.

Haluaisin tehdä ihanan terveellis­tä, hyvää tekevää ruokaa ja ravita itseäni ja muita, jotta kaikki voisimme hyvin. Haluaisin hoitaa arvokasta kehoani niin kehon kuin mielen ravinnolla. Haluaisin meditoida, käydä energiahoidoissa, äänimalja hoidoissa ja shamaanilla. Haluaisin joka aamuisen lenkin, jumpan ja avannon. Haluaisin käydä jooga-ja pilates tunnilla.

Haluaisin viettää aikaa rakkaimpieni kanssa. Olla heille läsnä, jutella, kuun­nella, tukea ja ymmärtää. Haluaisin hassutella ja nauraa heidän kans­saan. Maha kippurassa, jotta me kaikki elettäisiin yhdessä aina­kin 100-vuotiaiksi.

Ja Haluaisin omaa aikaa. Olla. Hengittää. Kuulla.Tuntea. Kirjoittaa.

Niin mieletön upea elämä. Niin paljon ihania asioita joista haaveilla. Ja kuitenkin, onni on juuri tässä. Tässä hetkessä. Näissä sanoissa.. En tarvitse mitään noista asioista. Loppuviimein en niitä tarvitse ollakseni onnellinen. Minulla on jo kaikki. Kiitollisuus, kaikesta uskomattoman upeasta jota jo olen elämääni saanut. Se riittää…

Mutta on ihan huippua haaveilla ja haluta asioita jotka kut­kuttaa sun mieltä. Välillä kutsuu niin ettei muuta tahdo kuulla.

Vaatii rohkeutta sanoa, että haluaa jotain upeaa. Vaatii suurta rakkautta seisoa selkä suorana ja avata käsivar­tensa ja ottaa vastaan kaikki se hyvä joka vaan odottaa tilaa tipahtaa sun syliin.

Ja ei se itsestään siihen tipu. Vaatii re­hellisyyttä löytää asiat, joita oikeasti elämäänsä haluaa.Vaatii sinnikkyyttä yrittää ja huo­mata että; Eiku! Emmä tätä halun­nutkaan. Ja silti yrittää uutta jut­tua. Vaatii rohkeutta ja luonteen­lujuutta päästää irti jostain asiois­ta jotka ei palvele enää. Luopua vanhasta ja opetella uusia toi­mintatapoja. Vaatii avointa mieltä nähdä ne hetket, jossa voit valita suunnata kohti sun unelmia. Ja kun sä teet sitä työtä niin kyllä, lopulta sille hyvälle, upeelle ja unelmalle on tilaa, tipahtaa sun syliin.

Mie siis uskon haaveiden, unelmien, rukousten ja mani­festoinnin voimaan. Ja uskon, että silti se oot sie itte, joka sun elämää ohjaa. Sulla on vapaa tahto. Sie päätät. Mutta huhhuh että toisinaan. .on vaikea päättää. Niin paljon uskomattomia asioita ja niin lyhyt hetki tässä elämässä.

Ja niin vähän aikaa vuorokaudessa.

Laskin ja kellotin pari mun taval­lista päivää. Käytännössä, jos en ollen­kaan käy puhelimella, saan 2 tun­tia lisäaikaa mun päiviin omalle tekemiselle. Mutta koska luovuus ei toimi niin, vaan se vaatii myös sen tyhjän tilan, niin jostain olisi luovut­tava jos vaikkapa haluaisin kirjoittaa enemmän. Miten unelmani voisi to­teutua jos en tee niille sitä tilaa. Mutta mistä luopua? Mistä päästää irti? Kun nytkin se päivä täyttyy ”pakollisista”. Töissä on käytävä kun toistaisesti, tämä yhteiskunta pyörii rahalla. Ja elätettäviäkin on. Kotihom­mia on tehtävä, koska nautin kotona olosta (en kaaoksesta), ja on tosiaan niitä huollettavia, onneksi❤️.

Aamuni alkaa 5 ja käytän sen meditointiin tai kirjoitteluun/kalente­riin, liikkeeseen, aamu kahviin ja kiitol­lisuuteen. Tämä on antanut niin pal­jon mielen rauhaa,ettei tästä kannata luopua.

Mutta kun herää tuohon ai­kaan ja touhuaa melkein tauotta päivän niin illalla jo väsyttää… sen työpäivän ja pakollisten kotihommien jälkeen tuntuu usein, että takki on jo ihan tyhjä ja alkuilta on selviytymistä siihen onnen hetkeen, kun saa mennä nukkumaan. Ei oikein saa tuolloin iltapäivästä mitään tuottoi­saa saati luovaa aikaan.

Aamu ja päivä on upeaa aikaa kun on virtaa ja energiaa (usein siis juuri töissä menee päivä, sinne annat energiasi), ja sitten jo iltapäivällä ja illalla (kun olisi se niinsanottu vapaa-aika) olet­kin jo aika hitaalla ja väsyä pukkaa. Kuulostaako kelleen muul­le tutulta?

Eli, minulle, se aika kun olen innostunut ja inspiroitunut, on aamupäivät jotka kuluu töissä, ja vapaa päivät.

Eli, ei auta kuin hyödyntää ne vapaapäivät.

Unelmoida isosti. Olla kiitollinen tässä ja nyt. Päästää irti kaikesta. Ymmär­tää että sinulta on jo kaikki, et tarvitse mitään lisää. Ja sitten vaan rohkeasti kohti niitä unelmia joita haluat toteuttaa.

Käytännössä minäkin haaveilen taloudellisesta, henki­sestä ja fyysisestä vapaudesta ja riippumattomuudesta. Ja menen sitä kohti harjoittamalla Kiitollisuutta, tekemällä hurjasti töitä, haaveilemalla ja menemällä niihin tunteisiin joita unelmien toteutu­minen tuo tullessaan, lähestymällä haaveilemiani asioita pienin askelin, vaikkapa sinä vapaa päivänäni. Tutkimalla asioita, kuunnellen ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet omia unel­miaan ja ovat hyviä siinä mistä haaveilen. Viettämällä aikani niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat minun onnistuvan.

Niin suuria unelmia.

Niin pienin askelin niitä kohti.

Ja niin horjumaton luottamus.

Kaikki tapahtuu kyllä, juuri niinkuin on tarkoitettu.

Rakkaudella❤