Rajat on Rakkautta

1.7.24 Niin se viikko vierähti ilman että pystyin rauhoittumaan aamuisin ajatusteni äärelle. Tuntuu ne nytkin säntäilevän sinne tänne, mutta yritän kuitenkin saada jostain kiinni.

Olen rutiinien ja arjen rakastaja. Tykkään listoista, to do- lapuista, kalentereista ja rasteista joita saan laittaa ruutuun. Kaipaan rytmiä. Kaipaan suunnitelmia ja ruokavalioita. Olen kuitenkin myös luvannut itselleni etten koskaan enää kiusaa itseäni Kitu-dieteillä tai laihdutuskuureilla. Kaipaan liikuntaa elämääni mutta en kestä enää ajatusta siitä, että toisin elämääni lisää suorittamista. Lisää pakkoa.

Koen, että on tärkeää olla itselleen armollinen ja rakastaa itseään juuri sellaisena kun on. Uskon myös rakkauden tarkoitta­van sitä, että aidosti haluaa valita itselle hyvää tekeviä asioita. Joskus rakkaus on sitä että on itselleen myös tiukka. Sanoo että nyt riit­tää.

Tänään astuin pitkästä aikaa vaa’alle. Joku vaisto sanoi, että nyt on syytä katsoa faktat, missä mennään. Ja rajan yli mentiin.

Olen joskus asettanut itselleni ”painorajan”. Tämä on siis raja joka ihan lääketieteellisesti nos­taa jo riskiä sairastua vaka­vasti.

On aika ymmärtää, että rakkaus on nyt rajoja. Unelmoin elää terveenä ja hyvinvoivana vielä yli 60 vuotta. Tällä menolla se jäänee haaveeksi. Kohonnut riski 2- tyypin diapetek­seen jota esim. isäni sairastaa. Erit­täin suuri riski sepelvaltimotautiin sekä muihin sydän-ja verisuonisairauksiin jotka ovat sukuni yleisin kuolinsyy. Kohonnut verenpaine ja korkea kolestroli jo nuoressa iässä todettuna ei tuo uskoa pitkään ikään. Ylipaino ja etenkin keskivartalo­lihavuus nostaa riskejä noilla sukurasitteilla erityisen paljon.

Koen tärkeäksi kehopositiivisen asenteen ja sen että omaa kehoa tulee arvostaa ja rakastaa sellai­sena kuin se on.Ymmärrän myös kuinka tärkeää ja rakkaudellista on pitää huolta itsestään ja terveydestään. Joten siksi asetin aikanaan tuon rajan. Missä kulkee raja jolloin on otettava itseään pu­hutteluun. Mitä ”pitää” tehdä, jotta pysyn terveenä ja hyvinvoivana? Haluanko päästää itseni sairastu­maan, ennen kuin ymmärrän toimia? En halua!

Eli nyt! on aika toimia. Tough love on se jota nyt tarvitaan. Onneksi rakastan niitä listoja ja laittaa rasteja ruutuun. Kai­paus arjen rytmeihin, ohjelmiin ja ruokavalioihin nousi syystä. Nyt saan niitä sitten alkaa toteuttaa. En nimittäin keksi enää mitään, mitään rak­kuudellista siinä, etten valitse hyvinvointia ja terveyttä.

Ei toki kitudiettiä tai laihdutuskuuria edelleenkään ole tulossa! Vaan valitsen jälleen itseni. Muis­tan uudestaan ja uudestaan arjessa, että valitsen minut ja minä ansaitsen parasta. Ja nyt se on rajat.

Hyvä ravitseva ruoka. Paljon ihanaa puhdistavaa vettä. Päi­vittäinen liike. Ja palauttava uni. Säännöllisyys kaikessa. Myös herkuttelussa. Ei siis joka välissä, vaan silloin kun sen aika on. Kuulostaa helpolta mutta tuodakseni tuon arkeeni, tarvitsen hiukan niska otetta. Hellää mutta napakkaa otetta. Armollisuus ja ”kuri”, rinta rinnan.

Sellaisilla mietteillä. Ja kuinkas sattuikaan, on maanantai. Ja vieläpä kuukauden eka päivä. Uskon kuitenkin että tämä intuitio nousi nyt niin syvältä ettei se jää pelkäksi maanantai päätökseksi, vaan on vahva valinta. Päätös joka pitää, koska haluan valita minut.

Haluan voida niin hyvin että voin toteuttaa unelmani ja elää tätä mieletöntä seikkailua jota elämäksi kutsutaan, mahdollisimman kauan.

Rakkaudella❤