20.11.24 Jostain on aloitettava. Aloitan tästä päivästä. Heräsin ilman herätyskelloa. Laitan herätyksen aina 05.10. Herään yleensä itsestään, ennen kuin kello on viittä. Jos elämässä kaikki on kohdallaan, herään kiitollisena, hymyillen. Jos jokin asia on vinossa, herään huolestuneena, väsyneenä. Olen sellainen huolen kantaja välillä. Tänään heräsin …
1.7.24 Niin se viikko vierähti ilman että pystyin rauhoittumaan aamuisin ajatusteni äärelle. Tuntuu ne nytkin säntäilevän sinne tänne, mutta yritän kuitenkin saada jostain kiinni. Olen rutiinien ja arjen rakastaja. Tykkään listoista, to do- lapuista, kalentereista ja rasteista joita saan laittaa ruutuun. Kaipaan rytmiä. Kaipaan suunnitelmia …
17.5.24 Yksi asioista joista sain muistutusta, on riittämättömyyden tunne ja sen työstäminen.
Riittämättömyys on yksi iso tekijä joka jarruttaa minun monella tapaa. Mistä ihmeestä se kumpuaa? Onko tunne arjestani kumpuava vai jokin trauma, jota kannan mukanani. Liekö se jokin uskomus, että luulen, etten koskaan riitä tai ole tarpeeksi.
Joskus huomaan väsyväni vaikken tiedosta miksi. Ehkä siksi, että tekemistä, asioita, hoitamattomia hommia on niin paljon, etten koskaan voi saada ”pöytää tyhjäksi”. Koen riittämättömyyttä.
Tuntuu että toiset jaksaa niin paljon enemmän. Niillä on työt, lapset, harrastukset, ystävät. He järjestää juhlia, ovat sosiaalisia, reissaavat. Heillä on kauniit siistit kodit, puhtaat hiukset, trendikkäästi puettu perhe. He harrastavat seksiä, ottavat kantaa asioihin ja leipovat terveellisiä herkkuja. Mitä ihmettä?!? Miten he jaksaa kaiken? Miten he ehtii kaiken? Some ruokkii tuota alitajuista muihin vertailua ja siitä seuraavaa riittämättömyyden tunnetta.
Uskomus siitä, etten riitä, vaikeuttaa myös parisuhdetta. Välillä tulee tunne että en koskaan ole tarpeeksi. Mitä järkeä on koittaa olla jatkuvasti parempi, kun et ikinä tule olemaan täydellinen. Miten typerä asenne. Kun voisit armollisesti pyrkiä olemaan hyvä kumppani toiselle. Ja uskoa että riität jo nyt. Hänhän on sinut valinnut.
Otan herkästi ulkopuolelta tulevaa viestiä moitteena. Aistin herkästi tunnelmia ja tunteita. Sanomatta jätettyjä sanoja. Aistiessani tyytymättömyyttä, riittämättömyyden tunne huutaa taas epäonnistumistani.
Kuinka päästä eroon tästä tunteesta joka toimii piiskan lailla sivaltaen, usein niin salakavalasti etten edes huomaa sen iskua, ennen kuin olen jo väsynyt ja maissa?
Ajattelin palata perusasioiden äärelle: Kiitollisuus. Armollisuus. Itsensä Rakastaminen. Itsekunnioitus. Luottamus. Omat Rajat.
Usein ratkaisu tulee myös kuin itsestään, kun oman ”varjon” tunnistaa ja tunnustaa.
Joten ajattelin ryhtyä taas, jälleen kerran, harjoittelemaan noita perusasioita, Jotka kuitenkin ovat ne kivijalka jonka päälle on tukeva elämää rakentaa.
Rakkaudella❤