2.6.24 Miksi toiset ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja toiset ihmiset saavat sinut tuntemaan olosi pahaksi?

Miksi toiset ihmi­set kokevat samat tyypit ihan eri tavoin?

Jonkun toisen ihmi­sen lähelle hakeutuu. Ja huomaat kohtaamisen jälkeen melkein voimaantuneesi.

Joku toinen ihminen taas saa aikaan ihan fyysisellä tasolla jännitteen, eikä positiivisella tavalla, vaan niin että kireys tuntuu ahdistuksena. Jännität koko kropalla että mitä­hän tästä tulee.

On ihmeellistä kuinka toisella ihmisellä on taito saada sinut tuntemaan itsesi kauniiksi ja riittäväksi, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Tulee lämmin kannateltu olo. Kuin olisit ihanassa halauk­sessa kun olet tämän ihmisen vaikutuspiirissä.

Toinen kohtaaminen taas saa sinut kokemaan riittämättömyyttä, nostaa kaikki epävarmuutesi esiin ja saa sinut jopa häpeämään itseäsi. Tulee olo, että haluaisit juosta piiloon. Miten edes kehtaan olla olemassa kun olen tälläinen ihmisraunio, kaikkine puutteineni. Kun olet ollut tämän ihmisen vaikutuspiirissä, ihmettelet jälkeenpäin ”mitä ihmettä tapahtui”? Hänen ei tarvitse sanoa sanoilla mitään ja hän saa kerrottua sinulle kaiken huonoutesi. Et saa häntä ”kiinni” loukkaamisesta tai rumista sanoista, itsetuntosi murentamisesta, koska hän saa sen aikaan niin huomaamatta. Jälkeenpäin vain tunnet huo­nommuutta ja mietit, että pak­kohan sen ”vian” on olla minussa. Pahinta on että olet varmasti ainut, joka kokee näin, nuo tyypit, jotka saa sut tuntemaan ittes ja olosi huonoksi. Hehän on niin ”hyviä tyyppejä”.

Joku toinen ihminen kokee toisen ihmisen aivan toisin kuin sinä…. Mutta mikä on sinun totuus?

Pitääkö meidän sietää kaikki ihmiset? Voitaisiinko me vaan uskoa ja luottaa siihen, miten me itse koetaan? Antaa vaiston ja intuition ohjata meitä niiden ihmisten lähelle, jotka saa meidät loista­maan Ja ottaa askel taaksepäin niiden luolta, jotka painaa meitä alas.

Nykyään näen ehkä turhankin rajusti poltettavan siltoja, jos koe­taan joku ihminen ”negatiiviseksi”. Toki ymmärrän, että joskus ainut oikea ratkaisu on repiä itsensä irti myrkyllisestä ihmissuhteesta.

Mutta! Joskus vaikeat asiat tai piirteet ihmissuhteissa, ovatkin peilinä meille. Mitä meidän olisi hyvä huomata omassa toiminnas­sa. Onko itsellämme jokin trauma tai uskomus joka ohjaa meitä? Joskus peilaaminen omaa toi­mintaa kohtaan on paikallaan ja auttaa. Mutta jos kyseessä on ”loputon suo”, niin kulkisiko jossain raja? Kuinka paljon voit ihmisenä kehittyä ja muut­tua jonkin ihmissuhteen eteen ilman että hukkaat itsesi? Mitä teet minuutesi parhaaksi ja mitä vain kelvataksesi toiselle? Ja onko se loppuviimein kannattavaa?

Aina ei ole helppoa valita lähelleen ihmisiä, jotka saavat olosi hyväksi. Joskus on tarpeenkin tulla tipu­tetuksi maan pinnalle. Et ole sen parempi tai pahempi kuin muu­tkaan ihmiset. Olemme vain erinlaisia. Ja tarvitsemme sitä erinlaisuutta elämäämme.

Koen kuitenkin että aika ajoin on hyvä miettiä:

Millainen ihminen itse haluan olla toisille?

Miten haluan heidän tuntevan lähelläni?

Haluanko olla se joka saa toiset loista­maan? Se joka saa toisen ihmisen tuntemaan itsensä kauniiksi ja riittäväksi? No olenko se ihminen?

Uskon lujasti, että vedämme puoleemme sitä mitä värähte­lemme. Ole toiselle se, mitä kai­paat itsellesi. Ole itsellesi se, mitä kaipaat itsellesi. Uskon että lopulta oikeat tyypit löytyy rinnaltasi. Ja ne jotka eivät kestä valoasi, jää taakse.

Pidä vain huolta omasta valostasi. Pysy omassa voimassasi. Ole sinä se Rakkaus. Ja Rakkaus, valo ja voima on aina elämässäsi mukana.

Olet Tärkeä.

Rakkaudella ❤