Sumussa

15.5.24

Edelleen yö oli hankala. Illalla uni odotutti yöhön saakka ja yöllä lapse­nikin kävi kertomassa kuinka hän kokoajan heräilee.

Aamulla kehon yliviritys tuntui enää vain pöpelöinä aivoina. Aivot ovat kuin hidastuksella. Kaikki tapahtuu muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Ja jos yrittää kii­rehtiä, tavarat tippuu, juomat kaatuu tai kolauttelet raajojasi joka kulmaan. Olin aivan unohtanut miltä tuntuu herätä näin sumussa.

Sumuinen on myös ulkona tunnelma. Sumu ei ole silmin­nähtävää tavallista vaalea usvaa. Ilmassa roikkuu vain jokin odottava utu. Sellainen eteerinen energia joka tekee maisemasta hiukan epäsel­vän. Kuin katsoisi maisemaa kelmun läpi. Outo fiilis.

Alitajunnassani on ollut koko ajan, en tiedä miksi, sellainen olo, että kun selviän ja maltan tähän keskiviikkopäivään, niin sitten helpottaa tai odotus palkitaan. Tai jotain tulee tai poistuu. Tai jotain. Saako kukaan kiinni ajatuksesta? Että jotenkin tiedät että jotain on ihan tässä, mutta et ihan saa kiinni siitä, mutta tiedät, että kyllä se selviää. Ajaltaan. Sitä en tiedä miksi juuri tämä päivä on mielessäni jokin virstanpylväs.

No, se selvinnee huomiseen mennes­sä Tai sitten ei.

Rakkaudella❤