24.5.24 Tänä aamuna ilmassa oli jotain uuden alun energiaa. Tai sitten vain kaipasin sitä ja loin sitä ympärilleni. Eilinen oli kuin multihuipennus kaikelle tälle sairastamiselle ja valvomiselle. Liikunnan ja ulkoilun puute sekä se ettei kunnon ateriat ole vain maistuneet ovat saaneet olon veltoksi. Toki jäätävä …
23.5.24 Luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa. Huomaan heti tyhjyyden ajatuksissani, kun käytännön asiat ja elämän realiteetit valtaavat aikaa sekä energiaa. On liki mahdotonta tuottaa luovaa ajattelua tai tekstiä kun mieli askartelee jatkuvasti käytännön tasolla. Juuri siksi, aamu on normaalisti parasta aikaa purkaa ajatuksia, kun yöunen …
17.5.24 Yksi asioista joista sain muistutusta, on riittämättömyyden tunne ja sen työstäminen.
Riittämättömyys on yksi iso tekijä joka jarruttaa minun monella tapaa. Mistä ihmeestä se kumpuaa? Onko tunne arjestani kumpuava vai jokin trauma, jota kannan mukanani. Liekö se jokin uskomus, että luulen, etten koskaan riitä tai ole tarpeeksi.
Joskus huomaan väsyväni vaikken tiedosta miksi. Ehkä siksi, että tekemistä, asioita, hoitamattomia hommia on niin paljon, etten koskaan voi saada ”pöytää tyhjäksi”. Koen riittämättömyyttä.
Tuntuu että toiset jaksaa niin paljon enemmän. Niillä on työt, lapset, harrastukset, ystävät. He järjestää juhlia, ovat sosiaalisia, reissaavat. Heillä on kauniit siistit kodit, puhtaat hiukset, trendikkäästi puettu perhe. He harrastavat seksiä, ottavat kantaa asioihin ja leipovat terveellisiä herkkuja. Mitä ihmettä?!? Miten he jaksaa kaiken? Miten he ehtii kaiken? Some ruokkii tuota alitajuista muihin vertailua ja siitä seuraavaa riittämättömyyden tunnetta.
Uskomus siitä, etten riitä, vaikeuttaa myös parisuhdetta. Välillä tulee tunne että en koskaan ole tarpeeksi. Mitä järkeä on koittaa olla jatkuvasti parempi, kun et ikinä tule olemaan täydellinen. Miten typerä asenne. Kun voisit armollisesti pyrkiä olemaan hyvä kumppani toiselle. Ja uskoa että riität jo nyt. Hänhän on sinut valinnut.
Otan herkästi ulkopuolelta tulevaa viestiä moitteena. Aistin herkästi tunnelmia ja tunteita. Sanomatta jätettyjä sanoja. Aistiessani tyytymättömyyttä, riittämättömyyden tunne huutaa taas epäonnistumistani.
Kuinka päästä eroon tästä tunteesta joka toimii piiskan lailla sivaltaen, usein niin salakavalasti etten edes huomaa sen iskua, ennen kuin olen jo väsynyt ja maissa?
Ajattelin palata perusasioiden äärelle: Kiitollisuus. Armollisuus. Itsensä Rakastaminen. Itsekunnioitus. Luottamus. Omat Rajat.
Usein ratkaisu tulee myös kuin itsestään, kun oman ”varjon” tunnistaa ja tunnustaa.
Joten ajattelin ryhtyä taas, jälleen kerran, harjoittelemaan noita perusasioita, Jotka kuitenkin ovat ne kivijalka jonka päälle on tukeva elämää rakentaa.
Rakkaudella❤
16.5.24 Ihana kaunis aurinkoinen aamu. Eilinen tuulen puhuri, väsymyksen ja irti päästämisen kyyneleet sekä 11 tunnin yöuneni puhdistivat mukavasti sumua ja puhalsivat mieleni verhoja sivummalle. Muutama oivalluksen pilkahdus. Muutokset harvoin tapahtuu elämässäni suurina dramaattisina rytinöinä. Ne saapuvat kuin kipinöinä tietoisuuden laidalle. Sieltä vaativat pikkuhiljaa huomiotani …
15.5.24 Edelleen yö oli hankala. Illalla uni odotutti yöhön saakka ja yöllä lapsenikin kävi kertomassa kuinka hän kokoajan heräilee. Aamulla kehon yliviritys tuntui enää vain pöpelöinä aivoina. Aivot ovat kuin hidastuksella. Kaikki tapahtuu muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Ja jos yrittää kiirehtiä, tavarat tippuu, juomat kaatuu …
11.5.24
Kuinka murheista vapaa viikonloppu on sujunut? Ihan hyvin sanoisin.
Jonkun kerran olen joutunut palauttamaan itseäni tähän hetkeen ja muistuttamaan itseäni, ettei mitään hätää ole. Olen saanut itseni kiinni askartelemasta ajatuksissani pulmieni kanssa, kerran jos toisenkin. Mutta kertakerralta irti laskeminen on ollut helpompaa ja helpompaa. Etenkin ollessani yksin ahdistus koittaa hiipiä rintaan. Silloin hengitys auttaa. Tietoinen hengittäminen tuo minut takaisin tähän hetkeen ja itseni äärelle. Ei ole mitään hätää.
Toisten seurassa on helpompi tuntea kepeyttä ja vapautta. Ja siksihän otin tämän vapaan juuri nyt. Nauttiakseni rakkaideni seurasta täysin rinnoin. Ajatuskin, jo tuon lauseen kirjoittaminen, saa hymyn nousemaan kasvoilleni.
Jatkan siis valitsemallani tiellä ja nautin tänäänkin vapaudesta, keveydestä, naurusta ja rakkaiden läsnäolosta. Painan muistot yhteisistä hetkistä sydämeeni ja ammennan niistä voimaa, sitten kun sitä tarvitsen.
Ihanaa viikonloppua myös juuri sinulle. Muistathan, että olipa elämässäsi meneillään ihan mitä vain, sinulla on oikeus olla onnellinen. Saat tuntea iloa, onnea, helpotusta. Saat nauraa ja itkeä.
Kaikilla on elämässään kaikenlaista. Ja silti, me saadaan tuntea koko tunteiden kirjo. Vaikka elämässäsi olisi surua, se ei tarkoita, etteikö sinne sekaan mahtuisi iloa. Tai toisinpäin, jos elämäsi olisi pääsääntöisesti onnea ja tyytyväisyyttä, voi harmitus ja epävarmuus silti piipahtaa luoksesi.
Tänä viikonloppuna sallin itseni tuntea kepeyttä, huolettomuutta ja kaikkea ihanaa, olipa elämässäni mitä vaan.
Sallitko sinäkin itsellesi kaiken hyvän?
Rakkaudella❤
5.5.2024 Väsymys. Onnellisuus. Kiukku. Turhautuneisuus. Rauha. Itseinho. Armollisuus. Negatiivisuus. Helpottuneisuus. Rentous. Hyväksyminen. Ilo. Aurinkoisuus. Uskomatonta miten paljon tunteita, ajatuksia ja tapahtumia meidän hetkiin mahtuu. Olen ollut hereillä ehkä tunnin, ja nopeasti läpikäymällä mieleeni tuli jo noin monta tunnetta ja tilaa jotka ovat piipahtaneet luonani. Me …
1.5.24 Huikea aurinko herätti minut tähän aamuun. Sain illalla päätökseen ison työurakan ja pelkäsin että herään taas neljän jälkeen, koska niin monta viikkoa on pitänyt herätä aikaisin. Nukuinkin asentoa vaihtamatta liki kuusi tuntia. Ihanaa. ❤ Heräsin leveä hymy kasvoilla ja kiitollisuus sydämessäni. Tänään saan palata …
21.3.24
Vaikeudesta seurata Intuitiota.
Ruokaa laitellessani kuuntelin eilen luentoa omannäköisestä elämästä. Nuori nainen puhui yksinkertaista, suoraa, kikkailematonta puhetta, kuinka löytää tapa elää, omannäköistä elämää. Puhe kolahteli kyllä johonkin sieluni sopukoihin. Kysymykset: ”Mitä tunnetta odotat että tiedät, nyt olevan oikea aika toteuttaa?” Tai ”Odotatko kenties lupaa joltakin, jotta voit aloittaa?”.. Ja monet muut kysymykset herättelivät ajattelemaan omia esteitä haaveiden toteuttamisen edessä.
Noh, joka tapauksessa: Luennosta tuli inspiroitunut olo! Nyt vaan teen sen! Vaikka pienesti, mutta lähden tekemään sitä mistä olen haaveillut. Innostus alkoi nousta ja sisimmässäni inspiraatio ja rohkeus toimia, nosti päätään. Mutta… En illalla enää ehtinyt, enkä päivän töiden ja puhteiden jälkeen jaksanut tai saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään. Aamulla epäröinnin siemen oli jo syntynyt🙁. Meinasin jättää aamusivutkin kirjoittamatta, joka olisi ollut askel kauemmas toteutuksesta. Mieleeni pulpahteli aikaisemmin kohtaamiani haasteita: ”Noh, eihän se viimeksikään lähtenyt lentoon.” Noh, sehän viimeksikin tyssäsi se yritys tähän tai tuohon.”.. Tälläisiä ajatuksia takaraivostani sain taas torppailla.
Kerta toisensa jälkeen saan jostain inspiraatiota ja ”merkin”: Mun pitäisi koittaa julkaista mun höpinöitä. Ja kerta toisensa jälkeen annan ajatuksen joko kaataa naamalleen tai hiipua hiljaa taka-alalle. Kannattaako odottaa että joku ”merkki” annetaan, että nyt on oikea aika? Vai onko niitä merkkejä hierottu jo mun naamaan mutta olen pelkojeni ohjaamana, sulkenut niiltä silmäni? Laurenna, eilinen luennoitsija siis, sanoi jotenkin niin, että ”Ei sitä tunnetta välttämättä koskaan tule. Tai ”merkkiä”. Sun pitää vaan uskaltaa mennä sen sun pelon tai epävarmuuden läpi ja tehdä se sun juttu.”
Okei sitte!
Rakkaudella❤
23.3.24
Joskus kynä on kauan lähtöpisteessä. Niin tänään.
Hiljaisuus pään sisällä. Yksittäisiä sanoja. Mieleni koittaa nostaa aiheita joista voisi kirjoittaa, mutta käsi ei liiku. Ajatuksen virta ei lähde virtaamaan vaan jysähtää ensimmäiseen sanaan. Mieli koittaa täydentää mutta syntyy vain tyhjiä lauseita vailla merkitystä. Sanoja peräkkäin, jotka eivät herätä sitä oikeanlaista tunnetta ja kihelmöintiä. Pakotettuna ei tule oikeanlaista lopputulosta. Sivun saa kyllä täytettyä mutta onko sillä merkitystä jos sisältö on pinnallista puppua. Tai asiaakin, mutta vailla kaikupohjaa.
Tunnen joka solullani hetken, kun oikeat asiat alkavat virrata paperille. Tätä minun tänään täytyy tuottaa ja sanoittaa. Onkohan se elämässäkin vähän sama? Jos asioita täytyy puskea ja pakottaa. Täyttyykö elämä, mutta väärillä tai puolittaisilla asioilla?
Jos taas toimitaan niinkuin on tarkoitettu, niin että asiat rullaa oikeaan suuntaan vaivattomasti. Täyttyykö elämä silloin oikeilla, merkityksellisillä asioilla?
Toisaalta. Niinkuin tänäänkin. Vaikka kynä oli kauan paikoillaan, silti, kun lopulta luotin elämään, luotin prosessiin ja annoin käden vain kirjoittaa, liikaa miettimättä, aidosti, rehellisesti, sydämestä käsin.. Vaikken tiennyt mitä ja miten nyt kun sanoittaa, huomaan nyt, että juuri oikeat sanat löytävät paperini.
Elämässä, vaikka joskus ei aivan tiedäkkään mitä nyt pitäisi tehdä jotta tekisi ”oikeita” asioita, voisiko vaan luottaa elämään. Että kun uskaltaa kuunnella mielen ääntä syvemmältä, sydämmestä saakka, sitä omaa vaistoa, niin löytää kyllä asiat, joilla oikeasti haluaa elämänsä täyttää.
Ja vaikka joskus tuntuu ettei osaa, ettei tiedä kaikkea, niin alkaa silti vaan tekemään. Saattaa huomata, että siitäkin huolimatta tuli tehtyä juuri oikeat asiat. Oikeat virheet, oikeat opit saatua. Tai oikealle polulle lipsahdettua🙂
Rakkaudella ❤