11.5.24 Kuinka murheista vapaa viikonloppu on sujunut? Ihan hyvin sanoisin. Jonkun kerran olen joutunut palauttamaan itseäni tähän hetkeen ja muistuttamaan itseäni, ettei mitään hätää ole. Olen saanut itseni kiinni askartelemasta ajatuksissani pulmieni kanssa, kerran jos toisenkin. Mutta kertakerralta irti laskeminen on ollut helpompaa ja helpompaa. …
10.5.2024 Keskity hyvään. Tänään, huomenna ja ylihuomenna. Tämä loppuviikko. Ympärilläsi on niin ihania asioita. Näe ne. Pysähdy ja katso kuinka ihmeellisen kauniita asioita ympärilläsi on. Näe hyvää myös siellä, missä se ei tällä hetkellä ole itsestäänselvyys. Juuri se kohta elämässä, joka eniten aiheuttaa huonoa oloa. …
8.5.2024
Katselin ulos ja mietin mihinkähän suuntaan kynä tänään lähtee. Ulkona paistaa upea aikaisen aamun aurinko. Nopealla vilkaisulla näyttää että ihana kevätaamu, toukokuu jo hyvällä mallilla, joten oletan että on jo melko lämmin ja linnut laulaa, purot solisee… Mutta kun katsoo tarkemmin niin hoksaa että aurinkoiselta kyllä näyttää, mutta maa on umpijäässä. On tosi kylmä. Nurmikenttä on tyhjä aamumatojen etsijöistä. Linnut loistaa poissaolollaan. On hiljaista. Puro ei solise vaan vesi on jäässä.
Mulla on itselläni vähän samanlainen olo. Ulospäin ja pinnassa kaikki näyttää ja tuntuu olevan ok. Teen juttuja, hymyilen. Mutta jos pysähdyn kuuntelemaan, niin on vähän hiljaista. Ihan kuin sisällänikin olisi vähän jähmeää. Tiedän että siellä olisi paljon virtaavaa energiaa, mutta pakkasyötkö ne ovat sitä vähän jäädyttäneet. Tunnen pinnan alla kuplivan uutta ja jännittävää, paljon annettavaa, uutta kasvatettavaa… mutta jotenkin ne ovat siellä pinnan alla vähän jumissa. Jalkani on jarrulla. Mikähän se olisi se juttu jota kaipailen tai odotan. Luonto selkeästi odottaa lisää lämpöä. Valoa jo on yllinkyllin. Mitähän minä odotan tai tarvitsen, jotta voin antaa mennä? Ihan itteäni jännittää, mitä sieltä pinnan alta nousee, kun tuo kupliva energia pääsee irti, virtaamaan vapaasti, kun nostan jalan jarrulta.
Nämä muutamat aamun rivit piristivät tänään hurjasti mieltä. Ihanan odottava fiilis tuli tähän päivään. Tästähän voi tulla huikea päivä, kunhan päivä vähän lämpeää….
Rakkaudella ❤
7.5.2024 Eilen jäi kirjoittamatta. Olin niin huonoissa fiiliksissä ja väsynyt, että jopa kirjoittaminen tuntui typerältä. Vaikka kuinka tietää kuinka kuuluisi kohdata vaikeita tunteita, vaikka kuinka on harjoitellut sitä ettei jää tunteisiin kiinni vaan päästää irti, niin aina ei vaan pysty. On hyvä muistaa, että vaikka …
5.5.2024 Väsymys. Onnellisuus. Kiukku. Turhautuneisuus. Rauha. Itseinho. Armollisuus. Negatiivisuus. Helpottuneisuus. Rentous. Hyväksyminen. Ilo. Aurinkoisuus. Uskomatonta miten paljon tunteita, ajatuksia ja tapahtumia meidän hetkiin mahtuu. Olen ollut hereillä ehkä tunnin, ja nopeasti läpikäymällä mieleeni tuli jo noin monta tunnetta ja tilaa jotka ovat piipahtaneet luonani. Me …
4.5.2024
Aamumeditaatiolla istuessani minua muistutettiin hoitamaan itseäni. Kärsin edelleen välillä huonoa omaatuntoa asettaa itseni etusijalle. Järjellä jo ymmärrän, että aina pitäisi hoitaa oma pakka ensin kuntoon, jotta voi auttaa muita. Ja monen monta kertaa sen on käytännössäkin saanut todistaa; jos olen aivan rikki puhki, ei minulla ole enää mitään annettavaa. Jos olen hukannut itseni, ovat ympärilläni olevat rakkaat olleet ne, joista sen on ekana huomannut. Mitä onnellisempi olen itse, sitä paremmin lähelläni voidaan.
Tiukassa on vain nousemaan jostakin syvältä toimintamalli, jossa kuitenkin asetan toiset etusijalle. Joudun todella sanomaan itselleni, että itseni unohtaminen on suorastaan läheisteni aliarvioimista. Hekin haluavat minulle parasta mahdollista. Minun itsenikin täytyy. Ja jos puhutaan vaikkapa ajan ottamista liikunnalle, rahan laittamisesta hyvinvointiin vaikkapa ehjinä lenkkareina tai laadukkaana ruokana tai sen huolehtimisesta, ettei stressi ota minusta valtaa tai mistä vain terveyden edistämisestä, niin sehän on suurimpia rakkauden tekoja myös muille. En minä ainakaan omien valintojeni takia tahdo olla toisten taakkana. Haluan huolehtia terveydestäni ja toimintakyvystäni jo nyt, etten sitten ikääntyessäni kuormita muita.
Ja on rehellisyyden nimissä myös tunnustettava: elämä on minusta niin uskomatonta ja mahtavaa, että haluaisin elää kauan! Uteliaisuuteni maailmankaikkeuden ihmeitä kohtaan vaan kasvaa päivä päivältä. Olen hoksannut, etten millään ehdi yhden elämän aikana nähdä, kokea saati oppia kaikkea. Mutta aion piruvie tehdä parhaani juuri tänään ja niillä päivillä joita minulla on! Ja jotta minulla on aikaa ja energiaa kokea ja nauttia tästä mielettömästä maailmasta; minun on huolehdittava hyvin minusta!
Huolehditaan sinäkin ensin sinusta?
Rakkaudella ❤
3.5.2024 Illalla väsytti aivan kamalasti. Olen huomannut, että jos menee super väsyneenä nukkumaan, usein myös herää väsyneenä. Niin tänäänkin. Mutta onneksi väsymys oli enemmänkin fyysistä kuin henkistä väsymystä. Lihaksissa painoi eilinen salitreeni. Nenä on tukossa joko siitepölyajan alkamisen merkiksi tai liekkö joku pöpö lähestynyt minua. …
2.5.24 Heräsin viiden jälkeen. Pikku ärsytys pääsi yllättämään kun luulin hetken olevani myöhässä. Sitten hoksasin että ”pakollinen” aika nousta oli vasta yli puolen tunnin päässä. Rutiinit tuo minulle mielenrauhaa. Usein illalla valmistaudun jo seuraavaan aamuun. Laitan keittiön kuntoon, että on kiva tulla aamulla kahvin keittoon. …
1.5.24
Huikea aurinko herätti minut tähän aamuun. Sain illalla päätökseen ison työurakan ja pelkäsin että herään taas neljän jälkeen, koska niin monta viikkoa on pitänyt herätä aikaisin. Nukuinkin asentoa vaihtamatta liki kuusi tuntia. Ihanaa. ❤
Heräsin leveä hymy kasvoilla ja kiitollisuus sydämessäni. Tänään saan palata omiin aamun rutiineihini. Herätä ilman kiirettä suorittamaan. Olen kaivannut tätä hetkeä eniten. Ensimmäinen kuppi kahvia ja kynä käteen. Saan vain purkaa mitä ikinä ajatuksista nouseekaan. Tämä hetki aamusta on kuin terapiaa. Kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. Kuin puhuisi parhaalle ystävälle. Kuin saisi olla aivan totaalisen yksin omien tunteiden ja ajatuksien kanssa, jotta kuulee ne kirkkaasti. Ja näin saa yhteyden vahvistumaan myös siihen ykseyteen, eli kaikkeuteen. Hah, miten hauskaa pyörittelyä.
Olemalla rauhassa itsesi kanssa, kääntymällä sisäänpäin syvimpään olemukseesi, saat yhteyden kaikkeen elämään ja ymmärrät ettet koskaan ole erillinen vaan osa suurempaa. Aivan hykerryttävää miten tämä henkinen polku tai miksi tätä nyt kutsuukaan, elämän ihmettely, itsensä tutkiskelu, ajattelun laajentaminen tai uskomuksista vapautuminen… mitä se nyt milloinkin on, on aina yhtä oppimista, hoksaamista ja sen ymmärtämistä ettet kuitenkaan tiedä mistään mitään! Ihanaa!
Rakastan tätä metaforien täyttämää maailmaa jossa tutkimusmatka on loputon etkä koskaan ole perillä tai valmis, saati kaikkitietävä. Jokainen vuosi, kuukausi, viikko, päivä, tunti, hetki ja ajattomuus ovat kuin uusia alkuja ja mahdollisuuksia löytää taas uusia asioita, puolia asioista. Aina voit hetkellä millä hyvänsä hoksata jotain ja taas kaikki muuttaa muotoaan. Mitä enemmän tutkii, opettelee, etsii tietoa, sitä paremmin ymmärtää ettei tiedä vielä mistään mitään. Silti täytyy luottaa että kaikki tieto, kaikki maailman viisaus on jo sinussa. Hih! Ihan sekopäistä ja ihanaa. Elämän nälkä, tiedon halu, uteliaisuus…ne ihan kuplii sisälläni kun ajattelen kuinka huikeaa tämä matka on! Naurattaa. On niin kepeä olo kun saa olla osa tätä maailmankaikkeuden energiaa.
Rakkaudella ❤