24.5.24 Tänä aamuna ilmassa oli jotain uuden alun energiaa. Tai sitten vain kaipasin sitä ja loin sitä ympärilleni. Eilinen oli kuin multihuipennus kaikelle tälle sairastamiselle ja valvomiselle. Liikunnan ja ulkoilun puute sekä se ettei kunnon ateriat ole vain maistuneet ovat saaneet olon veltoksi. Toki jäätävä …
23.5.24 Luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa. Huomaan heti tyhjyyden ajatuksissani, kun käytännön asiat ja elämän realiteetit valtaavat aikaa sekä energiaa. On liki mahdotonta tuottaa luovaa ajattelua tai tekstiä kun mieli askartelee jatkuvasti käytännön tasolla. Juuri siksi, aamu on normaalisti parasta aikaa purkaa ajatuksia, kun yöunen …
17.5.24 Yksi asioista joista sain muistutusta, on riittämättömyyden tunne ja sen työstäminen.
Riittämättömyys on yksi iso tekijä joka jarruttaa minun monella tapaa. Mistä ihmeestä se kumpuaa? Onko tunne arjestani kumpuava vai jokin trauma, jota kannan mukanani. Liekö se jokin uskomus, että luulen, etten koskaan riitä tai ole tarpeeksi.
Joskus huomaan väsyväni vaikken tiedosta miksi. Ehkä siksi, että tekemistä, asioita, hoitamattomia hommia on niin paljon, etten koskaan voi saada ”pöytää tyhjäksi”. Koen riittämättömyyttä.
Tuntuu että toiset jaksaa niin paljon enemmän. Niillä on työt, lapset, harrastukset, ystävät. He järjestää juhlia, ovat sosiaalisia, reissaavat. Heillä on kauniit siistit kodit, puhtaat hiukset, trendikkäästi puettu perhe. He harrastavat seksiä, ottavat kantaa asioihin ja leipovat terveellisiä herkkuja. Mitä ihmettä?!? Miten he jaksaa kaiken? Miten he ehtii kaiken? Some ruokkii tuota alitajuista muihin vertailua ja siitä seuraavaa riittämättömyyden tunnetta.
Uskomus siitä, etten riitä, vaikeuttaa myös parisuhdetta. Välillä tulee tunne että en koskaan ole tarpeeksi. Mitä järkeä on koittaa olla jatkuvasti parempi, kun et ikinä tule olemaan täydellinen. Miten typerä asenne. Kun voisit armollisesti pyrkiä olemaan hyvä kumppani toiselle. Ja uskoa että riität jo nyt. Hänhän on sinut valinnut.
Otan herkästi ulkopuolelta tulevaa viestiä moitteena. Aistin herkästi tunnelmia ja tunteita. Sanomatta jätettyjä sanoja. Aistiessani tyytymättömyyttä, riittämättömyyden tunne huutaa taas epäonnistumistani.
Kuinka päästä eroon tästä tunteesta joka toimii piiskan lailla sivaltaen, usein niin salakavalasti etten edes huomaa sen iskua, ennen kuin olen jo väsynyt ja maissa?
Ajattelin palata perusasioiden äärelle: Kiitollisuus. Armollisuus. Itsensä Rakastaminen. Itsekunnioitus. Luottamus. Omat Rajat.
Usein ratkaisu tulee myös kuin itsestään, kun oman ”varjon” tunnistaa ja tunnustaa.
Joten ajattelin ryhtyä taas, jälleen kerran, harjoittelemaan noita perusasioita, Jotka kuitenkin ovat ne kivijalka jonka päälle on tukeva elämää rakentaa.
Rakkaudella❤
16.5.24 Ihana kaunis aurinkoinen aamu. Eilinen tuulen puhuri, väsymyksen ja irti päästämisen kyyneleet sekä 11 tunnin yöuneni puhdistivat mukavasti sumua ja puhalsivat mieleni verhoja sivummalle. Muutama oivalluksen pilkahdus. Muutokset harvoin tapahtuu elämässäni suurina dramaattisina rytinöinä. Ne saapuvat kuin kipinöinä tietoisuuden laidalle. Sieltä vaativat pikkuhiljaa huomiotani …
15.5.24 Edelleen yö oli hankala. Illalla uni odotutti yöhön saakka ja yöllä lapsenikin kävi kertomassa kuinka hän kokoajan heräilee. Aamulla kehon yliviritys tuntui enää vain pöpelöinä aivoina. Aivot ovat kuin hidastuksella. Kaikki tapahtuu muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Ja jos yrittää kiirehtiä, tavarat tippuu, juomat kaatuu …
11.5.24
Kuinka murheista vapaa viikonloppu on sujunut? Ihan hyvin sanoisin.
Jonkun kerran olen joutunut palauttamaan itseäni tähän hetkeen ja muistuttamaan itseäni, ettei mitään hätää ole. Olen saanut itseni kiinni askartelemasta ajatuksissani pulmieni kanssa, kerran jos toisenkin. Mutta kertakerralta irti laskeminen on ollut helpompaa ja helpompaa. Etenkin ollessani yksin ahdistus koittaa hiipiä rintaan. Silloin hengitys auttaa. Tietoinen hengittäminen tuo minut takaisin tähän hetkeen ja itseni äärelle. Ei ole mitään hätää.
Toisten seurassa on helpompi tuntea kepeyttä ja vapautta. Ja siksihän otin tämän vapaan juuri nyt. Nauttiakseni rakkaideni seurasta täysin rinnoin. Ajatuskin, jo tuon lauseen kirjoittaminen, saa hymyn nousemaan kasvoilleni.
Jatkan siis valitsemallani tiellä ja nautin tänäänkin vapaudesta, keveydestä, naurusta ja rakkaiden läsnäolosta. Painan muistot yhteisistä hetkistä sydämeeni ja ammennan niistä voimaa, sitten kun sitä tarvitsen.
Ihanaa viikonloppua myös juuri sinulle. Muistathan, että olipa elämässäsi meneillään ihan mitä vain, sinulla on oikeus olla onnellinen. Saat tuntea iloa, onnea, helpotusta. Saat nauraa ja itkeä.
Kaikilla on elämässään kaikenlaista. Ja silti, me saadaan tuntea koko tunteiden kirjo. Vaikka elämässäsi olisi surua, se ei tarkoita, etteikö sinne sekaan mahtuisi iloa. Tai toisinpäin, jos elämäsi olisi pääsääntöisesti onnea ja tyytyväisyyttä, voi harmitus ja epävarmuus silti piipahtaa luoksesi.
Tänä viikonloppuna sallin itseni tuntea kepeyttä, huolettomuutta ja kaikkea ihanaa, olipa elämässäni mitä vaan.
Sallitko sinäkin itsellesi kaiken hyvän?
Rakkaudella❤
5.5.2024 Väsymys. Onnellisuus. Kiukku. Turhautuneisuus. Rauha. Itseinho. Armollisuus. Negatiivisuus. Helpottuneisuus. Rentous. Hyväksyminen. Ilo. Aurinkoisuus. Uskomatonta miten paljon tunteita, ajatuksia ja tapahtumia meidän hetkiin mahtuu. Olen ollut hereillä ehkä tunnin, ja nopeasti läpikäymällä mieleeni tuli jo noin monta tunnetta ja tilaa jotka ovat piipahtaneet luonani. Me …
3.5.2024 Illalla väsytti aivan kamalasti. Olen huomannut, että jos menee super väsyneenä nukkumaan, usein myös herää väsyneenä. Niin tänäänkin. Mutta onneksi väsymys oli enemmänkin fyysistä kuin henkistä väsymystä. Lihaksissa painoi eilinen salitreeni. Nenä on tukossa joko siitepölyajan alkamisen merkiksi tai liekkö joku pöpö lähestynyt minua. …
1.5.24
Huikea aurinko herätti minut tähän aamuun. Sain illalla päätökseen ison työurakan ja pelkäsin että herään taas neljän jälkeen, koska niin monta viikkoa on pitänyt herätä aikaisin. Nukuinkin asentoa vaihtamatta liki kuusi tuntia. Ihanaa. ❤
Heräsin leveä hymy kasvoilla ja kiitollisuus sydämessäni. Tänään saan palata omiin aamun rutiineihini. Herätä ilman kiirettä suorittamaan. Olen kaivannut tätä hetkeä eniten. Ensimmäinen kuppi kahvia ja kynä käteen. Saan vain purkaa mitä ikinä ajatuksista nouseekaan. Tämä hetki aamusta on kuin terapiaa. Kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. Kuin puhuisi parhaalle ystävälle. Kuin saisi olla aivan totaalisen yksin omien tunteiden ja ajatuksien kanssa, jotta kuulee ne kirkkaasti. Ja näin saa yhteyden vahvistumaan myös siihen ykseyteen, eli kaikkeuteen. Hah, miten hauskaa pyörittelyä.
Olemalla rauhassa itsesi kanssa, kääntymällä sisäänpäin syvimpään olemukseesi, saat yhteyden kaikkeen elämään ja ymmärrät ettet koskaan ole erillinen vaan osa suurempaa. Aivan hykerryttävää miten tämä henkinen polku tai miksi tätä nyt kutsuukaan, elämän ihmettely, itsensä tutkiskelu, ajattelun laajentaminen tai uskomuksista vapautuminen… mitä se nyt milloinkin on, on aina yhtä oppimista, hoksaamista ja sen ymmärtämistä ettet kuitenkaan tiedä mistään mitään! Ihanaa!
Rakastan tätä metaforien täyttämää maailmaa jossa tutkimusmatka on loputon etkä koskaan ole perillä tai valmis, saati kaikkitietävä. Jokainen vuosi, kuukausi, viikko, päivä, tunti, hetki ja ajattomuus ovat kuin uusia alkuja ja mahdollisuuksia löytää taas uusia asioita, puolia asioista. Aina voit hetkellä millä hyvänsä hoksata jotain ja taas kaikki muuttaa muotoaan. Mitä enemmän tutkii, opettelee, etsii tietoa, sitä paremmin ymmärtää ettei tiedä vielä mistään mitään. Silti täytyy luottaa että kaikki tieto, kaikki maailman viisaus on jo sinussa. Hih! Ihan sekopäistä ja ihanaa. Elämän nälkä, tiedon halu, uteliaisuus…ne ihan kuplii sisälläni kun ajattelen kuinka huikeaa tämä matka on! Naurattaa. On niin kepeä olo kun saa olla osa tätä maailmankaikkeuden energiaa.
Rakkaudella ❤