5.5.2024 Väsymys. Onnellisuus. Kiukku. Turhautuneisuus. Rauha. Itseinho. Armollisuus. Negatiivisuus. Helpottuneisuus. Rentous. Hyväksyminen. Ilo. Aurinkoisuus. Uskomatonta miten paljon tunteita, ajatuksia ja tapahtumia meidän hetkiin mahtuu. Olen ollut hereillä ehkä tunnin, ja nopeasti läpikäymällä mieleeni tuli jo noin monta tunnetta ja tilaa jotka ovat piipahtaneet luonani. Me …
4.5.2024 Aamumeditaatiolla istuessani minua muistutettiin hoitamaan itseäni. Kärsin edelleen välillä huonoa omaatuntoa asettaa itseni etusijalle. Järjellä jo ymmärrän, että aina pitäisi hoitaa oma pakka ensin kuntoon, jotta voi auttaa muita. Ja monen monta kertaa sen on käytännössäkin saanut todistaa; jos olen aivan rikki puhki, ei …
3.5.2024
Illalla väsytti aivan kamalasti. Olen huomannut, että jos menee super väsyneenä nukkumaan, usein myös herää väsyneenä. Niin tänäänkin. Mutta onneksi väsymys oli enemmänkin fyysistä kuin henkistä väsymystä. Lihaksissa painoi eilinen salitreeni. Nenä on tukossa joko siitepölyajan alkamisen merkiksi tai liekkö joku pöpö lähestynyt minua. Ja jotenkin koko kroppa on painava kuin hiekkasäkki.
Kuitenkin vessanpeiliin vilkaistessa tuli melkein ääneen nauru. Hiukset oli niin hassusti kuivuneet pystyyn, kun saunan jälkeen rojahdin pötkölleen kosteilla hiuksilla. Ilahduin samointein kun näin nauravan naamani, silmätkin vilkkuen ilkikurisena ajatuksesta, että taidan lähteä töihinkin tällä tyylillä, että saa muutkin nauraa. Ilahduin myös kun huomasin vapunpäivän auringon hypänneen pisamiksi kasvoilleni. Nuo pisamat sopivat mielestäni kauniisti pikkuhiljaa ikääntyvälle iholleni.
On hyvä mieli vaikka kropassa väsymys tuntuu. Olen kuitenkin oppinut ja opettelemalla opetellut kuuntelemaan viestejä, joita saan itseltäni. Tämäkin väsymys on hyvä huomioida heti alkuunsa, eikä ohittaa olan kohautuksella. Ei juoksua tänään, vaan kävelyä. Ei salia vaan lepo. Olenkos muuten muistanut juoda vettä? Tuo paino jäsenissä voi olla myös nestehukkaa. Täytyy muistaa nesteyttää tänään. Joskus nuo pienet teot ja päätökset arjessa voi olla oleellisen tärkeitä. Aina ei tarvitse odottaa siihen asti että tulee sairaaksi tai uupuu täysin. Tarttuessaan jo pieniin viesteihin, joita kroppa ja mieli lähettää, voi ennaltaehkäistä ne hätähuudot jotka seuraisi siitä, ettet kuunnellut varoituksia.
Ja tuo itselleen nauru, hymy ja rakkaudellinen ajatus peilin edessä… Täysin opeteltu taito! Suosittelen kaikille. Se miten puhut itsellesi, tai mitä ajattelet itsestäsi, on tärkeää. On tosi eri juttu lähteä päivään tyypin kanssa, kenen kanssa sulla on kivaa ja joka arvostaa sua, kuin tyypin kanssa, joka ekana aamulla moittii tai arvostelee sua! Sanokaa itsellenne kauniisti.
Rakkaudella ❤
2.5.24 Heräsin viiden jälkeen. Pikku ärsytys pääsi yllättämään kun luulin hetken olevani myöhässä. Sitten hoksasin että ”pakollinen” aika nousta oli vasta yli puolen tunnin päässä. Rutiinit tuo minulle mielenrauhaa. Usein illalla valmistaudun jo seuraavaan aamuun. Laitan keittiön kuntoon, että on kiva tulla aamulla kahvin keittoon. …
1.5.24 Huikea aurinko herätti minut tähän aamuun. Sain illalla päätökseen ison työurakan ja pelkäsin että herään taas neljän jälkeen, koska niin monta viikkoa on pitänyt herätä aikaisin. Nukuinkin asentoa vaihtamatta liki kuusi tuntia. Ihanaa. ❤ Heräsin leveä hymy kasvoilla ja kiitollisuus sydämessäni. Tänään saan palata …
21.3.24
Vaikeudesta seurata Intuitiota.
Ruokaa laitellessani kuuntelin eilen luentoa omannäköisestä elämästä. Nuori nainen puhui yksinkertaista, suoraa, kikkailematonta puhetta, kuinka löytää tapa elää, omannäköistä elämää. Puhe kolahteli kyllä johonkin sieluni sopukoihin. Kysymykset: ”Mitä tunnetta odotat että tiedät, nyt olevan oikea aika toteuttaa?” Tai ”Odotatko kenties lupaa joltakin, jotta voit aloittaa?”.. Ja monet muut kysymykset herättelivät ajattelemaan omia esteitä haaveiden toteuttamisen edessä.
Noh, joka tapauksessa: Luennosta tuli inspiroitunut olo! Nyt vaan teen sen! Vaikka pienesti, mutta lähden tekemään sitä mistä olen haaveillut. Innostus alkoi nousta ja sisimmässäni inspiraatio ja rohkeus toimia, nosti päätään. Mutta… En illalla enää ehtinyt, enkä päivän töiden ja puhteiden jälkeen jaksanut tai saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään. Aamulla epäröinnin siemen oli jo syntynyt🙁. Meinasin jättää aamusivutkin kirjoittamatta, joka olisi ollut askel kauemmas toteutuksesta. Mieleeni pulpahteli aikaisemmin kohtaamiani haasteita: ”Noh, eihän se viimeksikään lähtenyt lentoon.” Noh, sehän viimeksikin tyssäsi se yritys tähän tai tuohon.”.. Tälläisiä ajatuksia takaraivostani sain taas torppailla.
Kerta toisensa jälkeen saan jostain inspiraatiota ja ”merkin”: Mun pitäisi koittaa julkaista mun höpinöitä. Ja kerta toisensa jälkeen annan ajatuksen joko kaataa naamalleen tai hiipua hiljaa taka-alalle. Kannattaako odottaa että joku ”merkki” annetaan, että nyt on oikea aika? Vai onko niitä merkkejä hierottu jo mun naamaan mutta olen pelkojeni ohjaamana, sulkenut niiltä silmäni? Laurenna, eilinen luennoitsija siis, sanoi jotenkin niin, että ”Ei sitä tunnetta välttämättä koskaan tule. Tai ”merkkiä”. Sun pitää vaan uskaltaa mennä sen sun pelon tai epävarmuuden läpi ja tehdä se sun juttu.”
Okei sitte!
Rakkaudella❤
23.3.24
Joskus kynä on kauan lähtöpisteessä. Niin tänään.
Hiljaisuus pään sisällä. Yksittäisiä sanoja. Mieleni koittaa nostaa aiheita joista voisi kirjoittaa, mutta käsi ei liiku. Ajatuksen virta ei lähde virtaamaan vaan jysähtää ensimmäiseen sanaan. Mieli koittaa täydentää mutta syntyy vain tyhjiä lauseita vailla merkitystä. Sanoja peräkkäin, jotka eivät herätä sitä oikeanlaista tunnetta ja kihelmöintiä. Pakotettuna ei tule oikeanlaista lopputulosta. Sivun saa kyllä täytettyä mutta onko sillä merkitystä jos sisältö on pinnallista puppua. Tai asiaakin, mutta vailla kaikupohjaa.
Tunnen joka solullani hetken, kun oikeat asiat alkavat virrata paperille. Tätä minun tänään täytyy tuottaa ja sanoittaa. Onkohan se elämässäkin vähän sama? Jos asioita täytyy puskea ja pakottaa. Täyttyykö elämä, mutta väärillä tai puolittaisilla asioilla?
Jos taas toimitaan niinkuin on tarkoitettu, niin että asiat rullaa oikeaan suuntaan vaivattomasti. Täyttyykö elämä silloin oikeilla, merkityksellisillä asioilla?
Toisaalta. Niinkuin tänäänkin. Vaikka kynä oli kauan paikoillaan, silti, kun lopulta luotin elämään, luotin prosessiin ja annoin käden vain kirjoittaa, liikaa miettimättä, aidosti, rehellisesti, sydämestä käsin.. Vaikken tiennyt mitä ja miten nyt kun sanoittaa, huomaan nyt, että juuri oikeat sanat löytävät paperini.
Elämässä, vaikka joskus ei aivan tiedäkkään mitä nyt pitäisi tehdä jotta tekisi ”oikeita” asioita, voisiko vaan luottaa elämään. Että kun uskaltaa kuunnella mielen ääntä syvemmältä, sydämmestä saakka, sitä omaa vaistoa, niin löytää kyllä asiat, joilla oikeasti haluaa elämänsä täyttää.
Ja vaikka joskus tuntuu ettei osaa, ettei tiedä kaikkea, niin alkaa silti vaan tekemään. Saattaa huomata, että siitäkin huolimatta tuli tehtyä juuri oikeat asiat. Oikeat virheet, oikeat opit saatua. Tai oikealle polulle lipsahdettua🙂
Rakkaudella ❤