Kuukausi: toukokuu 2024

Muistutus itselleni

Muistutus itselleni

28.5.24 Viimepäivinä, kun olen ottanut kynän käteen, odottaen että mitähän tänään nousee, olenkin juuttunut keskusteluun pääni sisälle. Kirjoitettavia asioita kyl­lä pulpahtaa, mutta järki torppaa ne tähän tyyliin: ”Rakkaus”. Liian pitkään menee, tu­lee töihin kiire. ”Kaipuu treeneihin”. Ei kukaan jaksa lukea sitä kitinää kun en ole 

Muuttuvat tekijät

Muuttuvat tekijät

25.5.24 Lauantaiaamu. Kaunis kesä aamu. Ilma on jopa hiukan painostava. Ei tiedä tulisiko hellepäivä vai kesäsadetta. Sään puolesta ei voi itse päättää, mitä annetaan mutta reagointisi siihen voit itse valita. Kaunis aurinkoinen päivä tuo paljon mukavia juttuja mukanaan, mutta yhtälailla nauttisin kesä sateesta. On uskomattoman 

Irtipäästämistä

Irtipäästämistä

Selviytymis moodista luovuuteen

Selviytymis moodista luovuuteen

23.5.24 Luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa. Huo­maan heti tyhjyyden ajatuksissani, kun käytännön asiat ja elämän realiteetit valtaavat aikaa sekä energiaa. On liki mahdotonta tuottaa luovaa ajatte­lua tai tekstiä kun mieli askarte­lee jatkuvasti käytännön tasolla. Juuri siksi, aamu on nor­maalisti parasta aikaa purkaa ajatuksia, kun yöu­nen 

Pieniä tekoja

Pieniä tekoja

21.5.24 Pitäisi jo olla matkalla töihin. Muutaman sanan kuitenkin tahdon kirjoittaa. Tämä kun on yksi niistä perusasioista, joista kannattaa pitää kiinni. Aamu sivuni ovat minulle sitä mielen hyvinvoinnista huolehtimista. Tänään koitan myös muistaa juoda tarpeeksi vettä ja syödä säännöllisesti. Aika on sellai­nen että tekee mieli 

Hormoni Hyrskyjä

Hormoni Hyrskyjä

Ma 20.5.24 Tänään on taas sellainen päivä, jolloin ajatuksia poukkoilee päässä niin paljon, ettei tiedä mihin tarttua. Silloin on varmaankin parasta hyväksyä se, että punaisesta langasta ei saa kiinni, on vain otetta­va koko lankojen mytty ja aloitettava purkamaan kerää. Toisin sanoen, joutuu vain oksentamaan asioita paperille vailla päätä tai häntää.

Olen tietoisesti koittanut palata itseni äärelle viime päivinä. Olen palannut aamumeditointien pariin. Olen koittanut muistaa hengittää.

Viimeviikon ajan, olivat ajatukset, keho, mieli ja ihan kaikki, jotenkin ylivi­reisessä tilassa. Nukkuminen oli vai­keaa. Syke nousi todella herkästi ja veri kohisi korvissa. Useampana päivänä ajattelin että olen varmaan paniikkihäiriön rajoilla, kun tunne siitä että tärisin sisäelimiä myöten, otti vallan. Ulkoisesti en siis tärissyt, mutta sisuskalut vapisivat ja tuli pelkotiloja. En ole kärsinyt paniikki­häiriöistä koskaan. En siis tiedä siitä mitään oikeasti. Mutta aja­tus viivähti mieleeni.

Uskon vahvasti keho-mieli yhteyteen ja siihen, että me kyllä itse tiedetään mistä on kyse jos kysytään ja kuunnellaan vastaus itseltämme.

Viime viikolla uskon oloni johtuneen hormoonitoimintani tilasta, sekä todella haastavista asioista, mieleni päällä. Siihen vielä työstressiä päälle ja coctail on valmis.

On käsittämätöntä kuinka paljon hormonitoiminta vaikuttaa, ainakin minun elämääni. On ollut todella valaisevaa ja armollistakin ymmärtää, että toisinaan minua ohjaa tai ainakin koittaa ohjata ihan nämä keholliset, kuukausittaiset rytmit.

Olen siitä onnekas, että äitini on puhunut omasta terveyshistorias­taan avoimesti ja monet asiathan kulkevat vahvasti geeneissämme. Hän on auttanut paljon mi­nua ymmärtämään omaa kehoani ja mieltäni ja niiden yhteyttä.

Olen itseäni tunnustelemalla ja seuraa­malla oppinut ymmärtämään, että on äärimmäisen tärkeää, tietää missä milloinkin mennään. On myös täysin eri asia seurata parikymp­pisen hormoonitoimintaa, kuin nelikymppisen hyrskyjä. On täysin eri hetki, reagoida vaikkapa mieheni edesottamuksiin, kuukau­tisten kiertoviikolla 1 kuin 2. Ja on täysin eri asia harrastaa vaikkapa liikuntaa tai katsoa peiliin tai käydä vaa’alla 5 päivää ennen kuin 5 päivää jälkeen kuukautisten. Siis jos kuukautiset vielä tulevat säännöllisesti. Se onkin sitten aivan omalukunsa, mikä sekametelisoppa se mielelle ja keholle on, kun PCO tai raskaus tai vaihdevuodet sotkevat settiä.

Niin tylsältä kuin se kuulostaakin niin vahvasti suosittelen: Tunne sun hormonitoiminta.

Mulle ainakin on ollut käänteen tekevää huomata, tunnistaa ja oppia elämään eri hormonaalisissa vaiheissa. Huomata että vaikka me ei voida täysin niitä hallita, niin on paljon keinoja joiden avulla mei­dän on helpompi elää niiden kans­sa.

Kun esimerkiksi oppii tietämään milloin pms-oireet ovat vahvimmil­laan, ei enää joka kuukausi tarvitse tuntea olevansa maailman huonoin ihminen, kun kumppanin hengitys­kin ärsyttää. Oppii hyväksymään, ettei minussa ole vikaa, vaikken voi sietää tiettynä päivänä kosketusta, yhtään keneltäkään. Kun oman ryt­min tuntee, oppii ennakoimaan ja suunnittelee itselleen vähän enemmän omaatilaa niihin hetkiin, kun se on oleellista. Tai ei ehkä aloita ”kehitys keskustelua” kotona saati töissä, silloin kun kumppanin kävelytyylikin ottaa päähän. Tai lähde ostamaan val­mistujaismekkoa silloin, kun tur­vottaa ja kun jo oma peilikuva saa pillah­tamaan itkuun.

Kiertoa seuraamalla, voi myös löytää oikeat het­ket hikitreeniin tai pitkille juok­sulenkeille ja hoksata milloin olisi hyvä hetki vain hoitaa kehoa ja tehdä vaikka rentoutumisharjoitus. Itselleen oppii olemaan armollinen ja löytää tapoja, järkeviä tapoja, purkaa ahdistusta.

On myös tärkeää hyväksyä, että elintavat vaikuttavat hurjan paljon hormonitoimintaan. Se mitä syöt, juot, miten liikut ja kuinka pa­laudut, vaikuttaa tosi tosi paljon. Ainakin itselläni, tämä on ollut tärkeää. Esivaihdevuosissa huoma­sin sen ,ettei todellakaan voi elää samalla kaavalla läpi elämän, vaan itseään on kuunneltava.

Fyysisten muutosten ja henkisenpolkuni yhteisvaikutuksesta, olen jättä­nyt elämästäni pois tupakan, alkoholin, valkean sokerin ja negatiiviset ihmiset. On muuttanut hyvinvointiani muuten oleellisesti. Lämpimästi voin suositella kaikille. Ja siinä vaiheessa kun ihmettelin, kuinka ihan kaikki läheiseni ja rakkaimpani olivat muuttuneet todella rasittaviksi, ihan yllättäen ja yhtä-aikaa… Ymmärsin hakea itselleni myös lääkäristä helpotus­ta. Ja kyllä, tuolloinkin ”vika” löytyi peilistä ja sekoilevista hormoneistani.

Jahas,kappaskappas. Aamusivut tänään, halusivat muistuttaa minua taas perusasioista. Pidä huoli itsestäsi. Tunne itsesi. Kaikki, vaikuttaa kaikkeen! Fyysinen terveys, mie­lenterveys, Fyysinen hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, näiden tasapaino. Se mitä syöt, juot, miten liikut, nukut kenen seurassa vietät aikasi. Mitä luet, katsot, koet. Kosketetaanko sinua. Saatko koskettaa. Mitä ajattelet. Mitä tuot käytäntöön.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joten! Perusta kuntoon. Sen päälle on sitten hyvä rakentaa.

Rakkaudella ❤

Paluu perusasioiden äärelle

Paluu perusasioiden äärelle

17.5.24 Yksi asioista joista sain muistutusta, on riittämättö­myyden tunne ja sen työstäminen. Riittämättömyys on yksi iso tekijä joka jarruttaa minun monella tapaa. Mistä ihmeestä se kumpuaa? Onko tunne ar­jestani kumpuava vai jokin trauma, jota kannan mukanani. Liekö se jokin uskomus, että luulen, etten koskaan riitä 

Kipinöitä mielen laidalta

Kipinöitä mielen laidalta

16.5.24 Ihana kaunis aurinkoinen aamu. Eilinen tuulen puhuri, väsymyksen ja irti päästämisen kyyneleet sekä 11 tunnin yöuneni puhdistivat muka­vasti sumua ja puhalsivat mieleni verhoja sivummalle. Muutama oival­luksen pilkahdus. Muutokset harvoin tapahtuu elämässäni suurina dra­maattisina rytinöinä. Ne saapuvat kuin kipinöinä tietoisuuden laidalle. Sieltä vaativat pikkuhiljaa huomiota­ni 

Sumussa

Sumussa

15.5.24

Edelleen yö oli hankala. Illalla uni odotutti yöhön saakka ja yöllä lapse­nikin kävi kertomassa kuinka hän kokoajan heräilee.

Aamulla kehon yliviritys tuntui enää vain pöpelöinä aivoina. Aivot ovat kuin hidastuksella. Kaikki tapahtuu muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Ja jos yrittää kii­rehtiä, tavarat tippuu, juomat kaatuu tai kolauttelet raajojasi joka kulmaan. Olin aivan unohtanut miltä tuntuu herätä näin sumussa.

Sumuinen on myös ulkona tunnelma. Sumu ei ole silmin­nähtävää tavallista vaalea usvaa. Ilmassa roikkuu vain jokin odottava utu. Sellainen eteerinen energia joka tekee maisemasta hiukan epäsel­vän. Kuin katsoisi maisemaa kelmun läpi. Outo fiilis.

Alitajunnassani on ollut koko ajan, en tiedä miksi, sellainen olo, että kun selviän ja maltan tähän keskiviikkopäivään, niin sitten helpottaa tai odotus palkitaan. Tai jotain tulee tai poistuu. Tai jotain. Saako kukaan kiinni ajatuksesta? Että jotenkin tiedät että jotain on ihan tässä, mutta et ihan saa kiinni siitä, mutta tiedät, että kyllä se selviää. Ajaltaan. Sitä en tiedä miksi juuri tämä päivä on mielessäni jokin virstanpylväs.

No, se selvinnee huomiseen mennes­sä Tai sitten ei.

Rakkaudella❤

Mitä ihmettä on ilmassa?

Mitä ihmettä on ilmassa?

14.5.24 Eilen kävin läpi mitä kaikkea on lauta­sella tällä viikolla. Mitkä ulkoiset asiat kaipaavat huomiotani ja miten voin auttaa itseäni henkisesti jaksamaan. Kävin hakemassa nurkkaan heittämäni huolirepun ja lähdin sitäkin perkkaa­maan. Ei olleet huolivapaan aikana murheet kadonneet, mutta keventy­neet vähän. Mutta yö oli mitä kummallisin.