5.5.25 Valkea valo värisyttää luomien läpi, silmiä avautumaan. Uh, ei vielä. Mikä päivä nyt on? Sunnuntai. Jes! Ihanaa, ei tartte nousta vielä. Mutta paljonkohan kello on? Kun mua kyllä jo pissittää, niin mä joudun kuitenkin nousemaan vessaan. Kello on 7. 20, katoin sen puhelimesta joka …
20.11.24 Jostain on aloitettava. Aloitan tästä päivästä. Heräsin ilman herätyskelloa. Laitan herätyksen aina 05.10. Herään yleensä itsestään, ennen kuin kello on viittä. Jos elämässä kaikki on kohdallaan, herään kiitollisena, hymyillen. Jos jokin asia on vinossa, herään huolestuneena, väsyneenä. Olen sellainen huolen kantaja välillä. Tänään heräsin …
19.9.2024
Olen kaivannut kipeästi kirjoittamista. Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut, luovuus vaatii tilaa. Tai ainakin minun luovuus vaatii tyhjää tilaa. Kesä, valo ja valtava määrä energiaa… Kesä ei ole tyhjää tilaa saati aikaa tässä elämäni hetkessä.
Syksyllä oli yllättävän vaikea palata omaan tilaan. Ottaa aikaa itselleen ja palata omien ajatusten pariin. Toisaalta, on niin paljon ihan huikeita asioita joita haluaisin tehdä, etten tiedä mistä aloittaisin tai mitä valitsisin. Ja niin rajallisesti aikaa.
Haluaisin kirjoittaa, sanoittaa ajatuksia ja ihan tavan juttuja. Toisaalta tahtoisin kirjoittaa kirjan. Uppoutua täysin toiseen maailmaan tai luoda sellaisen. Haluaisin saada ihmiset tuntemaan. Itkemään nauramaan ja havahtumaan johonkin, jota juuri heidän tulisi nyt huomata. Haluaisin sanoillani parantaa.
Haluaisin hoitaa. Syventää oppejani ja vahvistaa yhteyttä. Haluaisin Reiki-energialla auttaa ja hoitaa ihmisiä, eläimiä, äitimaata, kaikkea ja kaikkeutta, mennyttä, tulevaa ja tätä hetkeä. Haluaisin ihanassa energiassa lepäävän hoitohuoneen, johon olisi aina turva palata. Haluaisin kulkea ympäri maailmaa ihanaa rakkaudellista energiaa kanavoimassa.
Haluaisin opetella ja tutkia niin monia asioita. Henkisen polun kiehtovimpia asioita on, että tutkimista ja tuntemista on loputtomasti. Polku on itse määränpää. Mitään kiirettä perille ei ole koska olet aina juuri oikeassa paikassa.
Rakastan olla kotona. Haluaisin viettää aikaa kotona puuhastellen. Ja samaan aikaan, haluaisin reissata upeissa paikoissa joita tämä maapallo on pullollaan. Haluaisin piipahtaa tyttärieni luona brunssilla ja äitini luona iltalenkillä. Sauna ilta siskoni saunan lauteilla ja aamupala mieheni kanssa tunturipuron varrella.
Haluaisin oman piilopirtin pohjoisesta, tiettömän tien takaa, lammen rannasta. Haluaisin kaupunki asunnon, jossa lämmin vesi tulee harrasta, puita kantamatta.
Haluaisin kutoa loputtomiin kauniita värejä pehmeiksi neuleiksi, jokaiseen silmukkaan kanavoida rajattomasti rakkautta ja sitten piipahtaa tekeleeni viemään pitäjälleen.
Haluaisin tehdä ihanan terveellistä, hyvää tekevää ruokaa ja ravita itseäni ja muita, jotta kaikki voisimme hyvin. Haluaisin hoitaa arvokasta kehoani niin kehon kuin mielen ravinnolla. Haluaisin meditoida, käydä energiahoidoissa, äänimalja hoidoissa ja shamaanilla. Haluaisin joka aamuisen lenkin, jumpan ja avannon. Haluaisin käydä jooga-ja pilates tunnilla.
Haluaisin viettää aikaa rakkaimpieni kanssa. Olla heille läsnä, jutella, kuunnella, tukea ja ymmärtää. Haluaisin hassutella ja nauraa heidän kanssaan. Maha kippurassa, jotta me kaikki elettäisiin yhdessä ainakin 100-vuotiaiksi.
Ja Haluaisin omaa aikaa. Olla. Hengittää. Kuulla.Tuntea. Kirjoittaa.
Niin mieletön upea elämä. Niin paljon ihania asioita joista haaveilla. Ja kuitenkin, onni on juuri tässä. Tässä hetkessä. Näissä sanoissa.. En tarvitse mitään noista asioista. Loppuviimein en niitä tarvitse ollakseni onnellinen. Minulla on jo kaikki. Kiitollisuus, kaikesta uskomattoman upeasta jota jo olen elämääni saanut. Se riittää…
Mutta on ihan huippua haaveilla ja haluta asioita jotka kutkuttaa sun mieltä. Välillä kutsuu niin ettei muuta tahdo kuulla.
Vaatii rohkeutta sanoa, että haluaa jotain upeaa. Vaatii suurta rakkautta seisoa selkä suorana ja avata käsivartensa ja ottaa vastaan kaikki se hyvä joka vaan odottaa tilaa tipahtaa sun syliin.
Ja ei se itsestään siihen tipu. Vaatii rehellisyyttä löytää asiat, joita oikeasti elämäänsä haluaa.Vaatii sinnikkyyttä yrittää ja huomata että; Eiku! Emmä tätä halunnutkaan. Ja silti yrittää uutta juttua. Vaatii rohkeutta ja luonteenlujuutta päästää irti jostain asioista jotka ei palvele enää. Luopua vanhasta ja opetella uusia toimintatapoja. Vaatii avointa mieltä nähdä ne hetket, jossa voit valita suunnata kohti sun unelmia. Ja kun sä teet sitä työtä niin kyllä, lopulta sille hyvälle, upeelle ja unelmalle on tilaa, tipahtaa sun syliin.
Mie siis uskon haaveiden, unelmien, rukousten ja manifestoinnin voimaan. Ja uskon, että silti se oot sie itte, joka sun elämää ohjaa. Sulla on vapaa tahto. Sie päätät. Mutta huhhuh että toisinaan. .on vaikea päättää. Niin paljon uskomattomia asioita ja niin lyhyt hetki tässä elämässä.
Ja niin vähän aikaa vuorokaudessa.
Laskin ja kellotin pari mun tavallista päivää. Käytännössä, jos en ollenkaan käy puhelimella, saan 2 tuntia lisäaikaa mun päiviin omalle tekemiselle. Mutta koska luovuus ei toimi niin, vaan se vaatii myös sen tyhjän tilan, niin jostain olisi luovuttava jos vaikkapa haluaisin kirjoittaa enemmän. Miten unelmani voisi toteutua jos en tee niille sitä tilaa. Mutta mistä luopua? Mistä päästää irti? Kun nytkin se päivä täyttyy ”pakollisista”. Töissä on käytävä kun toistaisesti, tämä yhteiskunta pyörii rahalla. Ja elätettäviäkin on. Kotihommia on tehtävä, koska nautin kotona olosta (en kaaoksesta), ja on tosiaan niitä huollettavia, onneksi❤️.
Aamuni alkaa 5 ja käytän sen meditointiin tai kirjoitteluun/kalenteriin, liikkeeseen, aamu kahviin ja kiitollisuuteen. Tämä on antanut niin paljon mielen rauhaa,ettei tästä kannata luopua.
Mutta kun herää tuohon aikaan ja touhuaa melkein tauotta päivän niin illalla jo väsyttää… sen työpäivän ja pakollisten kotihommien jälkeen tuntuu usein, että takki on jo ihan tyhjä ja alkuilta on selviytymistä siihen onnen hetkeen, kun saa mennä nukkumaan. Ei oikein saa tuolloin iltapäivästä mitään tuottoisaa saati luovaa aikaan.
Aamu ja päivä on upeaa aikaa kun on virtaa ja energiaa (usein siis juuri töissä menee päivä, sinne annat energiasi), ja sitten jo iltapäivällä ja illalla (kun olisi se niinsanottu vapaa-aika) oletkin jo aika hitaalla ja väsyä pukkaa. Kuulostaako kelleen muulle tutulta?
Eli, minulle, se aika kun olen innostunut ja inspiroitunut, on aamupäivät jotka kuluu töissä, ja vapaa päivät.
Eli, ei auta kuin hyödyntää ne vapaapäivät.
Unelmoida isosti. Olla kiitollinen tässä ja nyt. Päästää irti kaikesta. Ymmärtää että sinulta on jo kaikki, et tarvitse mitään lisää. Ja sitten vaan rohkeasti kohti niitä unelmia joita haluat toteuttaa.
Käytännössä minäkin haaveilen taloudellisesta, henkisestä ja fyysisestä vapaudesta ja riippumattomuudesta. Ja menen sitä kohti harjoittamalla Kiitollisuutta, tekemällä hurjasti töitä, haaveilemalla ja menemällä niihin tunteisiin joita unelmien toteutuminen tuo tullessaan, lähestymällä haaveilemiani asioita pienin askelin, vaikkapa sinä vapaa päivänäni. Tutkimalla asioita, kuunnellen ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet omia unelmiaan ja ovat hyviä siinä mistä haaveilen. Viettämällä aikani niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat minun onnistuvan.
Niin suuria unelmia.
Niin pienin askelin niitä kohti.
Ja niin horjumaton luottamus.
Kaikki tapahtuu kyllä, juuri niinkuin on tarkoitettu.
Rakkaudella❤
31.7.24 Keskiviikko Yhdeksän tunnin yöunet takana. Ja eilen töistä palattuani, nukuin liki kahden tunnin päikkärit. Tänään on heinäkuun viimeinen päivä. Ajattelen, että nukkumalla paljon, olen luopunut heinäkuun hermoston hullusta kuormituksesta. Olen lähtenyt palautumaan kesän ja jatkuvan valon ja energian kuormituksesta. Purkanut ylivireystilaa. Apunani ovat olleet …
30.7.24 Huomenta. Tiistai on vielä arkisempi päivä, kuin maanantai. Maanantailla on virkansa viikon aloittajana. Maanantaihin liittyy paljon uskomuksia ja odotuksia. Tiistai ei ole ainakaan minun päässäni saanut mitään suurta roolia. Aamumeditaation lopuksi nousi ajatus: Kumpa tästä tulisi hyvä päivä. Toivon, että osaisin luoda tästä, hyvän …
29.7.24
Minulle kesä on sesongin aikaa. Työssä tehdään enemmän, kerätään puskuria pitkän talven varalle. Taotaan kun rauta on kuumaa. Kotona käy myös vilske. Lomat laittaa ihmiset liikkeelle ja ovi käy tiuhaan tahtiin. Välillä en ole ehtinyt lakana- ja pyyhepyykkiä pestä, siinä tahdissa kun vieraat ja talonväki on vaihtanut.
Valtava valon määrä pitää hermoston liki jatkuvassa ”käymistilassa”. Toisaalta, on ihanaa, kun nyt saa nauttia lämmöstä ja valoisista aamuista sekä pitkistä illoista. Toisaalta, on aivan ihanaa, kun syksy antaa ensi merkkejä tulostaan.
Muutama päivä sitten havahduin, että nukkumaan mennessä oli hämärää. Tuli jo oikea ilta. Yötönyö on tältä kesältä ohi. Pystyin tuntemaan kuinka mieli ja keho alkoivat luonnostaan rauhoittua. Eilen illalla tyttäreni iltauinnilla kertoili, kuinka paljon hän odottaa, että ollaan iltapalalla, omalla perheellä, juodaan lämmintä kaakaota ja sytytetään kynttilät. Tehdäänhän äiti niin taas joka ilta?
On ollut ihana kesä, mutta voi kuinka rakastankaan lähestyvää syksyä. Luonnollista rytmiä, jonka valon ja pimeän vaihtelu tuo. Arjen rutiineja. Sitä ihanaa ”tylsää” toistuvuutta. Omaa aikaa, kun kaikki vetäytyvät arjen ajaksi omiin kupliinsa. Työt ja harrastukset, tasapainossa, oman tyhjän ajan kanssa.
Luonto joka vetäytyy ja valmistautuu talveen. Väriloisto joka on kuin viimeinen irtipäästämisen juhla, ennen talven lepokautta. Syksyn omanlainen tuoksu. Kirpeä aamu joka nipistää nenänpäästä. Posket jotka saavat punan raikkaasta aamun ilmasta. Kurki aurat, hanhiparvet, joutsenet kokoontuneena joelle, juuri ennen lähtöä ja lopulta lähtevät linnut.
Hetki, kun saan sytyttää lyhtyihin kynttilät, tulla metsästä kamppeet kastuneena, saunan lämpöön. Keittää lämmintä juotavaa, sytyttää tulet ja kietoutua vilttiin.
Uimavedet viilenee ja saan palata kylmä uinnin pariin.
Hyttyset vähenee ja metsässä olo helpottuu.
Ilman viiletessä, pitkät lenkit koiran kanssa ovat taas mahdollisia.
Voisin jatkaa loputtomiin…
Kiitos ihana kesä! Olet ollut intensiivinen, toiminnan täyteinen, sosiaalinen ja suonut meille upeita kauniita hetkiä ja kunnian seurata elämää kuhisevaa luontoa.
Tervetuloa syksyn merkit… tuskin maltan odottaa sinua, lempi vuodenaikani.
Rakkaudella ❤
2. 7. 24 Kostea ja kolea kesä aamu. Jo toinen peräkkäin. Aamun meditoinnissa noussut mielikuva kuvasti oloa mainiosti. Näky sieluni silmissä kuinka sain upottaa juureni äitimaan muhevaan kuohkeaan maahan. Maadoittua. Kuinka maasta nousi ihanaa uutta kauniin vihreää versoa, joka puolelle minussa. Norjat nuoret varvut, kauniit …
1.7.24 Niin se viikko vierähti ilman että pystyin rauhoittumaan aamuisin ajatusteni äärelle. Tuntuu ne nytkin säntäilevän sinne tänne, mutta yritän kuitenkin saada jostain kiinni. Olen rutiinien ja arjen rakastaja. Tykkään listoista, to do- lapuista, kalentereista ja rasteista joita saan laittaa ruutuun. Kaipaan rytmiä. Kaipaan suunnitelmia …
23.6.24 Pitkästä aikaa aamusivuja. Väliin oli niin kiire etten muka ehtinyt kirjoittaa. Sitten kun kirjoitin, tuli se niin tarpeeseen että kirjoitukset olivat sellaista vuodatusta, mielen mietteitä ja todella henkilökohtaista purkausta.
Niinkuin aikaisemminkin olen todennut, luova ajattelu tarvitsee tyhjää tilaa, totean saman uudelleen. Tyhjän tilan puuttuminen voi johtua muustakin kuin ajan puutteesta. Tässä menneen kuukauden aikana olen todennut että luovaan ja sellaiseen vapautuneeseen tekstin virtaukseen on haastavaa heittäytyä, jos mielesi on täynnä ”omaa kuormaa”. Työssäni on ollut hektinen aika, mutta toisaalta olen käsitellyt omassa päässäni myös isoja juttuja, jotka on vieneet tilaa muulta. Tuntui että koska asiat olivat niin sekamelskana päässäni, tarvitsin kirjoittamisen ja siihen käytetyn ajan, tuon sekavuuden selvittämiseen. Ja se on pikkuhiljaa auttanut. Asiat selkiytyy kohdilleen sisälläni ja alan löytää taas kohdan josta jatkaa kulkuani. Ja koska asiat alkavat omassa päässäni järjestyä pikkuhiljaa, pystyn taas kirjoittelemaankin.
On ihan hurjan tärkeää kuunnella omaa sisäistä ääntä ja intuitiota siitä, mikä missäkin hetkessä on oleellista. Mitä sinä itse nyt kaipaat. Mikä asia tai elämän osa-alue kaipaa juuri nyt huomiotasi.
Kun elämässä on paljon liikkuvia osia, niinkuin nykyihmisellä ruukaa olla, on entistäkin tärkeämpää huomata, mikä nyt on tärkeintä. On helppo luulla olevansa tehokas ja pystyä keskittymään kaikkeen yhtäaikaa. Tehdä vähän tuota, sitten pikkuisen tätä, välillä hoitaa sitä ja toisella kädellä yhtäaikaa pyöräyttää nekin kuntoon… Olla jokapaikassa, eikä oikein missään. Tehdä vähän kaikkea, muttei kunnolla mitään. Vaatii rohkeutta puhaltaa peli poikki, ja istua miettimään mitkä asiat juuri tänään, tai tässä hetkessä, ovat oleellisia.
Välillä elämässäni on aikoja kun työ ja yrittäminen vaatii huomioni, aikani ja energiani. Säästyy paljolta kun hyväksyy silloin sen. Päästää irti silloin siitä ajatuksesta, että voisin antaa itsestäni kotona yhtä paljon. Silloin on siedettävä oma poissaolevuus, sekasotkut ja eines ruuoat. Ja hyväksyttävä; nyt on näin. Ymmärrettävä, että vaikka hetki mennään näin, tämä ei ole ikuista. Ja liian kauan näin ei voi jatkua, koska tämä ei nyt mene arvojeni kanssa linjassa. Mutta hetkittäin tämä on ok.
Toisena aikana saattaa lapset ja perhe, vaatia liki kaiken energian. Silloin henkistä jaksamista tuo sen hyväksyminen, että nyt työelämä hoituu toisella kädellä. Joku asia sieltä tulee hoidettua vähän sinne päin ja joku asia unohtuu kokonaan hoitaa. On siedettävä se oma rajallisuus ja ne hoitamattomat asiat.
Ideaali maailmassa elämä olisi jatkuvassa tasapainossa. Ja sitä kohti toki arkeani ohjaankin. Se olisi parasta, kun kaikki elämän osa-alueet kulkisivat täydellisessä harmoniassa ja balansissa rintarinnan. Ja hetkittäin näin onkin. Ne on hienoja hetkiä ne. Mutta vain hetkiä. Joten tasapainon tavoittelun lisäksi, olen huomannut tärkeäksi kasvattaa muutos ketteryyttä, stressin sietokykyä, resilienssiä itsessäni. Kuinka itse reagoin, kun tuo tasapaino järkkyy. Luottamus siihen, että elämä kantaa ja kaikki menee ihan hyvin, vaikkei ne mene niinkuin itse suunnittelin. Rohkeus luottaa, vaikka kaikki langat eivät olisikaan omissa käsissä, ja nekin mitkä ovat, olisivat ihan sotkussa ja solmussa.
Välillä on hyvä myös priorisoida asioita. Rohkeasti valita asia tai asiat, jotka juuri nyt haluat suurempaan rooliin elämässäsi. Asiat joita tarvitset elämääsi enemmän. Voi tuntua väärältä tai jopa pelottavalta, jättää toinen asia vähemmälle huomiolle ja ajatukselle, tehdäksesi toiselle asialle tilaa. Mutta tilaa tarvitaan. Ja aikaa. On mahdotonta vain lisätä ja lisätä asioita jotka vaativat aikaa ja energiaa. Siinä me kaivetaan vaan itsellemme kuoppaa ja ansaa, kun luullaan olevamme superihmisiä, jotka jaksaa ja pystyy ja kykenee hoitamaan kaiken, koko ajan, täydellisesti. Uskon että paremman lopputuloksen saa, kun rohkeasti valitsee ne asiat joihin nyt panostaa ja antaa aikaa ja energiaa. Muut asiat saavat huomiota juuri pakollisen verran. Niin etteivät pääse aivan retuperälle ja aiheuta siten lisähuolta ja murhetta.
Esimerkiksi kun päätät panostaa pihahommiin, riittää sisällä pikainen imurointi, siivouspäivän siasta. Kun päätät ottaa parisuhde aikaa riittää viesti ystävälle pitkän lenkin sijaan. Kun päätät viettää enemmän aikaa luonnossa, jää toimisto hommat odottamaan sadepäiviä. jne… Tämä sama periaate suuremmissakin jutuissa.
Se tasapaino olisi upeinta. Mutta joskus joku elämän osa-alue ontuu, ja kaipaa erityis huomiotamme. Kuunnellaan sitä omaa kaipuuta, kutsua, intuitiota. Ja ollaan rohkeita ja uskalletaan toimia sen ohjaamina.
Rakkaudella❤
14.6.24 Yöllä lapsi rakas tuli itkien sänkyni vierelle. Päätään särki. Taisi myös olla ahdistus siitä, että kello oli niin paljon ja hän ei ollut saanut unta. Mentiin ottamaan päänsärkylääke. Hipsittiin takaisin sänkyyn ja juttelin hänelle vähän, että ahdistus unohtuisi. Hän kysyi ahdistuneena, että mitä jos …