Tehtävä

3.8.24

Annoin itselleni loppuviikon tehtäväksi miettiä, mitä haluan. Huomaan että ilman selkeää suuntaa, haahuilen tyytymät­tömänä ympäriinsä.

Minulle suunta on selkeä visio tai haave, mitä haluan. Hiljennyn meditaation tai Reikin äärelle, kuuntelen ja katselen, mitä sydämeni minul­le kertoo. Joskus oivallus nou­see vaikkapa lenkillä kun arki ajatukset hiljenee. Pointti on kuulemisessa.

Joskus me luullaan haluavamme jotakin mutta tarkemmin kun mieti­tään, niin voikin olla, että haave onkin muuttunut matkan varrella.

Käyn paljon uimassa. Hoidan uidessani, niin kehoani kuin mieltäni. Tällä viikolla huomasin että silmät kiinni uidessa, matka ei etene. Uin rantaa kohti, suljin silmät jotta voin nähdä shakrojeni värit paremmin ja keskittyä niihin (koen tuolla luonnonvesissä shakrojen puhdistuvan erityisen tehokkaasti). Vaikka jatkoin uintia silmien kiinni ollessa, silmät avattuani huomasin, ettei ranta ollut yhtään lähempänä. Tein oikeat liikkeet mutten päässyt eteenpäin.

Jos haluaa päästä johonkin, on katse pidettävä ”maalissa”. Käännä sun katse siihen suun­taan johon haluat kulkea. Lähdet silloin myös automaattisesti etenemään sii­hen suuntaan. Koitappa vaikka juosta silmät kiinni..on kyllä vaikeaa päästä perille.

Tänä aamuna tein reikihoitoa itselleni. Keskityin näkemään itseni sellaisena kuin toivon olevani. Keskityin tunteeseen, miltä minusta tuntuu kun olen terve, hyvinvoiva, jaksava, onnellinen. Miltä näytän silloin? Mitä teen? Miltä ympärilläni näyttää? Mitä elämässäni on? Mietin yksityiskohtia. Kuuntelin tarkkaan mitä mieleni maise­ma minulle kertoi.

Muistutin itseäni myös siitä, etten antaisi mieleni kuitenkaan rajoittaa minua. Ymmärrykseni on rajallista ja kuitenkin mahdollisuudet ovat rajattomia. Emme edes osaa kuvitella, mitä kaikkea elämällä on tarjota joten jätän oven auki ja olen valmis ottamaan vastaan kaiken senkin mistä en osaa edes haaveilla.

Loppuviikon tehtävänäni oli selvittää mitä oikeasti haluan. Nyt jo ymmärrän ettei tämä olekkaan tehtävä, joka tehdään kerran ja saadaan se valmiiksi. Tämähän on tehtävä, joka pysyy mukana koko ajan. Ihana, tärkeä osa matkaa.

Koko ajan kuva siitä mitä haluan, kirkastuu. Se myös kasvaa, muuttuu ja kehit­tyy matkan varrella.

Tärkeää kuitenkin on, että näen sen. Että tiedän uivani eteenpäin, omaa unelmaani kohti, naut­tien joka hetkestä, tuntien veden kannattelun. Välillä kelluen virran vietävänä, mutta koko ajan kannateltuna ja luottaen, että olen matkalla juuri oikeaan rantaan.

Rakkaudella ❤