4.6.24 On niin hämärää että piti sytyttää valot. Vettä sataa taivaan täydeltä. Se tuntuu ihanalta.
Linnut napottavat hievahtamatta nurmella ja odottavat herkkuja nousevaksi pintaan, pesiin vietäviksi. Kuiva ja pölyinen luonto saa raikastusta ja janoamaansa kosteutta.
Ylivirittinyt mieli saa hetkeksi rauhoittua myös. Aurinkoiset päivät, lomien alkaminen, juhlakausi, aurinko, joka on pakottanut ulos, pihatöihin, rannoille ja jäätelökioskeille. Aurinko joka on kirkkaasti valaissut kaiken ja ladannut energiallaan, on nyt hetkeksi piiloutunut paksun pilviverhon taakse.
Tuntuu kuin sadepäivä antaisi luvan levähtää. Rauhoittaa mielen. Ei tarvitse hötkytä nyt mihinkään. Hämärä kietoo suojansa. Saa rauhassa piiloutua kaikelta ja antaa sadeveden huuhtoa mukanaan kaiken ylimääräisen jännitteen. Kaikki pinnalle kertynyt pöly ja paska saa valua pois ja puhdistua yhdessä luonnon kanssa.
Ja sitten kun taas aurinko valaisee ja lämmittää, olemme valmiita jälleen loistamaan kirkkaina. Puhtaina keräämään tuota hurjaa energiaa ja virtaa. Tarttumaan tuohon auringon tarjoamaan energiaan ja lataamaan akut täyteen. Valmiina valon valaista taas kaiken kirkkauteen jota piiloon ei pääse.
Me tarvitaan molempia.
Sadepäiviä ja hellettä.
Aurinkoa ja pilviä.
Valoa ja varjoa.
Molempia.
Rakkaudella ❤